Teksti Veera Malmivaara ja Sonja IkonenKuvat Veera MalmivaaraBlogi julkaistu 01.08.2021

Taivasalla-tiimin Veera Malmivaara oli pitkään haaveillut yksin vaelluksesta – siitä miltä tuntuu “selviytyä” yksin useamman päivän vaelluksesta omalla tahdilla luontoa ihmetellen. Kesän patikkaretki suuntautui heinäkuussa lopulta Haltille, Suomen korkeimmalle tunturille 1317 metrin korkeuteen. 

Pääsimme kysymään Veeralta, mikä yksin vaeltamisessa kiehtoi häntä, mitkä asiat jännittivät etukäteen ja miten viiden päivän vaellus tunturimaisemissa lopulta sujui. Blogin lopusta löydät myös Veeran päiväetapit sekä vinkit soolovaelluksen suunnitteluun. 

Lue myös: Bikepäkkerit Tiia ja Henna: ”pitkä reissu yksin on upea kokemus”

Kalottireitti_2_

Yksin vaellus haaveena jo pitkään

Veera oli jo pitkään haaveillut useamman päivän yksinvaelluksesta: siitä miltä tuntuu ”selviytyä” itsenäisesti luonnossa sekä hetkessä elämisestä yhdessä ympäristön kanssa. Soolovaelluksella tahdin saa määrätä itse, matkalla voi pysähtyä, kun siltä tuntuu ja olla omana itsenään poissa arkiympyröistä ja ihmisistä.

Veera kertoo: 

Tilaa ja hiljentymistä luonnossa.. halusin tuntea vapautta arjen, työ- ja kaupunkielämän kahleista – vaikka ei niissä mitään vikaa tai pahaa ole.

Halusin Haltille, koska ei ollut aikaisemmin ollut Lapin erämaassa ja kukapa ei haluaisi käydä Suomen korkeimmassa kohdassa. Lähtö ja paluu tapahtuivat Suomen puolelta, Kilpisjärveltä heinäkuussa. Aikaa vaellukselle olin varannut viisi päivää, mutta tarkka paluupäivä ei ollut tiedossa – halusin jättää tilaa paluulle, sillä ei tiennyt mitä on vastassa, sattuuko matkalla jotain tai tuleeko eteen yllätyksiä. 

Hyvät ennakkovalmistelut auttavat ja tuovat varmuutta vaelluksella

halti-Vesiputous_2-

Vaikka yön yli yksin vaeltaminen oli Veeralle uusi kokemus, on hän kokenut luonnossa liikkuja, jolla oli etukäteen käsitys millaista useamman päivän patikointi on ja mitä varusteita matkalle tarvitsisi mukaan. 

Etukäteen naista jännitti itse lähteminen ja se, että jos jotain sattuisi matkan varrella. Asiaa helpotti tulevaan reittiin tutustuminen ja mahdollisten riskien läpikäyminen; mitä voisi sattua ja miten toimia näissä tilanteissa. 

Valmistauduin matkaan lukemalla muiden matkakertomuksia Haltin vaellukselta. Selvitin missä ovat autiotuvat, mahdolliset vedenottopisteet, missä merkattu reitti kulkee, onko reitillä jotain erityistä, mitä tulee ottaa huomioon kuten vesistön ylityksiä. 

Luin ajankohtaista tietoa reitistä – ja hyvä niin sillä reitin varrella yksi autiotupa oli pois käytöstä sekä yksi ylikulkusilta rikki ja näin ollen myös pois käytöstä. Tutkin alueen karttaa ja mahdollisia vaihtoehtoisia reittivalintoja, jos vastaan tulee yllätyksiä. Tutkin kartasta reitin profiilia ja maastoa, jotta osaan suunnitella järkevät päiväetapit sekä yöpymispaikat.

Veera laati myös etukäteen pakkauslistan varusteista, mitä tarvitsisi mukaan vaellukselle. Listan voit tallentaa omia retkiäsi varten talteen blogin lopusta. 

Pimeän pelkoa ei tarvinnut kohdata kesävaelluksella

haltin reitti puro

Veeralle Haltin reitti kesäaikaan oli hyvä valinta ensimmäiseksi yksin vaellukseksi: 

Jännitin yksin vaellusta ehkä enemmän, mitä se todellisuudessa oli. Kertaakaan en ainakaan tuntenut yksinäisyyttä tai pelkoa. Oloni oli hyvinkin turvallinen ja kotoisa. 

Veera suunnitteli vaelluksen heinäkuulle Lapin yöttömiin öihin, kun valoa riittää ympäri vuorokauden:

Jos päivien aikana olisi tullut pimeä, tilanne olisi ihan toinen – pelkään pimeää. Olisin varmasti ollut hyvinkin jännittynyt, jos olisin joutunut vaeltamaan pimeässä, ilman että näen ympärilleni. Tämä on varmasti se erottava tekijä yksin vaelluksessa ja  toisen kanssa vaeltamisessa. Ystävän kanssa pelon voi jakaa ja tuntea turvallisuutta myös epämukavissa tilanteissa. Toisen kanssa vaeltaessa on helpompi ratkoa mahdollisia haasteita ja on juttuseuraa. 

Seuran ja turvan lisäksi ystävän tai kumppanin kanssa vaeltamisessa hyvä puoli on myös kantamusten jakaminen, kun molempien ei esimerkiksi tarvitse kantaa omaa telttaa tai trangiaa mukanaan. Yksin patikoidessa omassa repussa tulee kantaa kaikki tarvittava: varusteet, vesi ja ruoka. Tämä kuorma selässä tekee luonnollisesti myös patikoinnista fyysisesti raskaampaa. 

Tunturissa aistit avoimina

Haltin-vaellus-veera-malmivaara

Yksin vaelluksella yhteys ympäristöön ja matkantekoon on monesti helpompi muodostaa, kun retkeilijän seurana on (vain) luontoympäristö. Nän hiljentyminen, ympäristön havainnointi kaikin aistein on luontevaa ja tärkeää matkan teon kannalta.  

Yksin havainnoin ja keskityn tarkemmin ympäristöön, mitä siellä näkyy ja kuuluu. Samalla havainnoin yksityiskohtia ja suunnistan reitillä omin avuin. Vaelluksella mieli rauhoittuu, en ajattele sen kummempaa. Mietin milloin ja missä voisin syödä lounaan, välipalan ja päivällisen,  kertoo Veera.

Haltin vaelluksella Veera ei kohdannut suurempia yllätyksiä. Heinäkuussa matkaa teki myös useampi muukin vaeltaja. Reitillä sai kulkea yksin, mutta tuvissa sen lähiympäristössä oli paljon muitakin retkeilijöitä. 

Sateinen ja tuulinen sää neljäntenä päivänä pakotti Veeran kiirehtimään perille Kilpisjärvelle päivää suunniteltua aiemmin. Muuten Haltin reitti yllätti naisen “helppoudellaan”. Merkittyä reittiä oli helppo seurata, eikä Veera käyttänyt tavallista karttaa lopulta kertaakaan. Hän oli myös iloinen huomatessaan, miten kroppa jaksoi pitkät vaelluspäivät, vaikka takana oli muutama päivä ennen vaellusta juostu Hetta-Pallas, 66 kilometrin mittainen polkujuoksukilpailu. 

Haltin vaellus sytytti palon uusille sooloretkille

Haltin reitti

Veeran ensimmäinen yksin vaellus oli onnistunut ja ikimuistoinen kokemus. Nyt nainen suunnitteleekin jo seuraavaa retkeä: 

Seuraavan kerran haastan itseäni ja valitsen reitin, jossa pääsee hieman suunnistamaan sekä ehkä uskaltaudun kohtaamaan pimeän pelon.

Hyvä valmistautuminen matkaan ja toimivat varusteet tekivät patikoinnista miellyttävää. Haltin vaellukselle Veera suosittelee tosin varaamaan enemmän aikaa. Muuttunut sää pakotti naisen kiristämään tahtia ja taittamaan retken kolmessa yössä ja neljässä päivässä viiden sijaan. 

Olisi mukava yöpyä yhdessä paikassa vaikka kaksi päivää ja ottaa aikaa pelkkään oleskeluun. Tällä retkellä, jos en vaeltanut, niin nukuin tai söin. Päivävaellusmatkat olivat näin ollen 25-30 km, joka on suhteellisen paljon yhteen päivään. On monta tapaa vaeltaa, eikä mielestäni ole olemassa oikeaa tai väärää. Tällä kertaa minulle sopivat pitkät päivävaellukset. 

Veera suosittelee lämpimästi yksin vaeltamista kaikille, jotka haluavat kokeilla jotain uutta, ehkä testata omia taitojaan ja kokea yhteyden niin itseen kuin ympäröivään luontoon. Matkan sooloretkelle voi jokainen voi itse määrittää – yö lähilaavulla on esimerkiksi hyvä tapa aloittaa yksin retkeily. Useamman yön erämaavaellukselle riittävä kokemus retkeilystä ja vaeltamisesta on tarpeen. 

Vinkit yksinvaelluksen suunnitteluun

  • Tiedä mihin olet menossa, kauan aiot olla reissussa ja tiedosta omat voimavarat suhteessa maastoon ja käytettävään aikaan. Tutustu myös retkeilyalueen sääntöihin, jokamiehenoikeudet eivät päde kaikkialla.
  • Hanki kartta ja tee reittisuunnitelma sekä suunnittele päiväetapit, missä esimerkiksi mahdollisesti yövyt. Kerro läheisillesi retkisuunnitelma, milloin lähden ja milloin tulet pois. 
  • Lataa 112 -app mahdollisen avuntarpeen sattuessa.
  • Käy toteuttamassa yön yli testivaellus jossain lähellä, josta pääset tarvittaessa helposti pois. Kokeile, miltä tuntuu kantaa täyttä rinkkaa, joka painaa saman verran kuin itse vaelluksella. 
  • Testaa varusteet, joita käytät. Osaatko käyttää retkikeitintä, pystyttää teltan, pärjäätkö makuupussillasi reissussa, osaatko käyttää kompassia ja lukea karttaa?
  • Kysy vinkkejä kokeneemmalta. 
  • Varaa reissuun riittävästi aikaa, luonnossa ja maastossa eteneminen on huomattavasti hitaampaa kuin tasaisella alustalla. Lisäksi painavan rinkan kantaminen syö voimavaroja. 8-15 km päivässä on monelle sopiva matka. 
  • Varaudu eri sääolosuhteisiin. Tee pakkauslista ja käy lista pari kertaa läpi pakatessasi, jotta kaikki tarpeellinen tulee mukaan. 
  • Luonto on kaunis, muista välillä katsoa taaksesi ja nauttia matkasta.
  • Kaikkia varusteita ei tarvitse ostaa uutena tai hankkia omaksi, lainaa kaverilta tai vuokraa. Vuokrata voi ainakin: retkirent.fi, partioaitta, liizi.fi sekä paikalllisilta Suomen Ladun yhdistyksiltä. 

Pakkauslista yön yli vaellukselle

  • Vaatteet – alusvaatteet, välikerrastot, päällysvaatteet, kuorivaatteet, pyyhe, hattu
  • Varusteet – teltta, makuupussi, makuualusta, juomapullot, aurinkolasit, kompassi, kartta, puukko, otsalamppu, kuivapusseja
  • Ruokailu – poltin, kattila, lusikka, muki, kuivamuonat, kahvi, maito, välipalat
  • Ensiapu – laastarit, särkylääkkeet, pinsetit, sakset, teippiä, narua, rakkolaastari
  • Hygienia – hammasharja, tahna, kosteuspyyhkeitä, vessapaperia, roskapussi.
  • Elektroniikka – kamera, puhelin, varavirrat ja laturit

Veeran päiväetapit Haltin vaelluksella:

Reitti Haltille lähtee Kilpisjärven retkeilykeskukselta, joka on suuntaansa 55 km, eli meno- ja paluumatka on samaa reittiä. Reitti oli merkitty hyvin puisilla tikuilla, joten eksymisen vaaraa ei ollut. 

Haltitunturin reitiltä

Haltille lähtevä reitti on osa kalottireittiä, joka kulkee Suomen, Ruotsin ja Norjan tuntureilla. Kalottireitin kokonaispituus on 800 km, josta noin 70 km on Suomen puolella Enontekiön Käsivarressa, 380 km Norjassa ja 350 km Ruotsin puolella. Haltille pääsee myös Norjan kautta päiväretkenä, jolloin matkaa tulee edestakaisin yhteensä 20 km.

Päivä 1. Kilpisjärvi – Kuonjarjoki 20 km 

”Kello on kymmenen ja vettä sataa ihan kaatamalla, nyt pitäisi olla jo matkalla Haltille. Päätin odottaa tunnin ja toisenkin, jotta keli selkenee. Huh, klo 14.00 ja olin päässyt liikkeelle. Jännittää, että mitä kaikkea sitä on edessäpäin.

Selkeät merkit polun varrella ohjaavat eteenpäin. Olin edennyt ehkä kaksi kilometriä tuntiin, oli niin kaunista, että oli pakko katsoa taaksepäin, sivuille ja eteen. Valtava onnellisuuden tunne valtasi kehon – nyt olen täällä ja niin kauniina luonto näyttäytyi sateen jälkeen. Aurinko pilkottaa pilvien välistä. Norjan lumiset huiput täyttää horisontin – pakko ottaa kuva, ja toinenkin, okei vähän eri kulmasta vielä kolmas. Miten voi ollakin niin kaunista? Mietin mielessäni, että tältä tämä maisema on näyttäytynyt jo vuosisatojen ajan.  Eteneminen oli hidasta, ja hyvä niin, ei ollut kiire mihinkään. Vaelsin ensimmäisenä päivänä Kilpisjärveltä Kuonjarjoen varrelle, jonne pystytin teltan. ”

Päivä 2. Kuonjarjoki – Haltin tupa 28 km

”Toisena päivänä vaelsin suoraan Haltin autiotuvalle yöksi. Olin pohtinut, että jäisin Pihtsusjärvelle, mutta sinne päästyäni ja sen ihmisparven nähtyäni päätin jatkaa matkaa.  Suurinosa vaeltajista jää Haltin tuvasta edelliselle tuvalle, Pihtsusjärvelle, josta tekevät päiväretken Haltin huipulle ja palaavat yöksi Pihtsusjärvelle. 

halti autiotupa

Reitti Kuonjarjoelta Haltille on upea. Matkalla näkyi satapäin poroja vaeltamassa laaksoissa, useammat joen ylitykset virkistivät ihanasti jalkoja ja Pitsusköngänkään vesiputous on upea näky. Miten tämä kaikki voi olla Suomea, tällaista maisemaa ei ole muualla!”

Päivä 3. Haltin tupa – Haltin huippu – Meekonjärvi 28 km

Haltin korkein kohta”Kolmantena päivänä vaelsin Haltilta Meekontuvalle, joka sijaitsee kauniin laakson ympäröimänä Meekonjärven tuntumassa. Haltilta lähtiessä paluureitti on sama, kun tultaessa. Tässä vaiheessa ei niin jännittänyt, mitä reitillä on sille se oli jo tuttu. Ilma oli upea, hyttysiä pörräsi paljon jos pysähtyi. Yövyin tuvassa yhden toisen naisen kanssa. ”

Päivä 4. Meekonjärvi – Kilpisjärvi 34 km

”Lähdin aamulla matkaan tuuliseen ja sumuiseen säähän. Päiväksi oli kuulemma luvattu kovaa tuulta ja sadetta, tuvalla ollut nainen kertoi. Matkalla ei ole pääsääntöisesti puhelinverkkoa. Haltin huipulla verkko toimi katkonaisesti sekä 15 km matkalta Kilpisjärveltä Haltille. Toisaalta oli myös vapauttavaa, kun ei ollut toimivaa verkkoa. Tiesin ettei kukaan saa yhteyttä, ja toisaalta ei itse eksy selailemaan puhelinta. 

Päivän aikana sumu oli vallitseva ja ajoittain sain tosissaan keskittyä, että näki reittimerkit. Saavuin iltapäivällä Saarijärvelle, joka oli noin 12 km Kilpisjärjveltä. Reitiltä useampi vaeltaja kääntyi takaisin Kilpisjärvelle huonon sään vuoksi ja tiesin, että moni oli tulossa myös Saarijärvelle. Siellä hetken tuumailtuani päätin jatkaa matkaa Kilpisjärvelle. Vaatteeni ja kenkäni olivat ihan märät sateen vuoksi, eikä teltanpystytys sateella houkutellut. Tiesin, etten saa kenkiä ja vaatteita kuivaksi aamuksi, joten päätin kävellä mieluummin päivän märkänä kuin kaksi.”

Oletko sinä vaeltanut tai retkeillyt soolona? Keskustelu jatkuu Instagramissa @taivasalla.fi