Jonna Varsa oli suunnitellut ostavansa purjeveneen eläkepäivillään ja elävänsä sitten unelmaansa pienessä purjeveneessä saaristossa. 

Ajattelin, että eläkkeellä mulla on ehkä niin paljon rahaa, että voin ostaa purjeveneen ja muuttaa siihen. En ollut koskaan ajatellut, että se olisi aiemmin mahdollista ensinnäkään taloudellisesti ja toisekseen, kun en ollut koskaan purjehtinut tai  ollut purjehduspiireissä.

Toisin kuitenkin kävi: Jonna hankki ensimmäisen purjeveneensä keväällä 2019 ja opetteli purjehtimaan ilman minkäänlaista aiempaa kokemusta. Saamme nyt kuulla tämän inspiroivan ulkoilijanaisen tarinan siitä, kuinka taitoja voi oppia tekemällä, kun on syvää intohimoa ja halua.

Ajatus purjeveneen ostosta jo ennen eläkepäiviä konkretisoitui Jonnan mielessä, kun hän pääsi seuraamaan, kuinka hänen opiskelukaverit hankkivat yhdessä purjeveneen ja opettelivat purjehtimaan. Jos se oli mahdollista opiskelijabudjetilla, miksei myös minulle, Jonna ajatteli. Kun hän sai unelmiensa työpaikan Ahvenanmaalta, purjevenekuume kasvoi entisestään. Mikä olisikaan parempi paikka Suomessa purjehtia kuin upea ja kaunis Ahvenanmaan saaristo! 

Jonna laittoi pienen ilmoituksen sanomalehteen, sillä Ahvenanmaalla ei ollut netissä purjeveneiden osto- ja myyntipalstaa.  Hän sai paljon vastauksia ja päätyi ostamaan pienen purjeveneen 1980-luvulta. Hän maksoi veneestä 3000 euroa, mikä oli Jonnasta yllättävä summa. Jonna oli aina kuvitellut, että purjeveneiden hinnat liikkuvat samoissa kuin asuntojen, mutta hän huomasi, että veneiden hintarepertuaari on laaja aina muutamasta tonnista satoihin tuhansiin euroihin.

Kesällä 2019 Jonna muutti ostamaansa purjeveneeseen. Jonna teki heti purjeveneestään kotoisan ja sopivan myös etätöiden tekoon.

Nomadi-elämä kiinnostaa mua. Aiemmin asuin kesät vanhassa taksiautossa keväästä syksyyn. Sielä mulla oli riippari ja kaikki urheilukamat! Nykyisin asun puolet vuodesta purjeveneessä ja talvisin ystävien nurkissa, Jonna nauraa.  

Nomadi tarkoittaa vanhassa merkityksessään paimentolaista, joka kiersi laidunmaiden ja ruoan perässä. Nykyisin nomadi-elämä on yleensä oma valinta, jolloin ihminen elää paikkariippumattomasti reissaten. Diginomadi (engl. digital nomad) tekee töitä etänä tietokoneella matkustamisen yhteydessä. 

Ennen oman purjeveneen ostoa Jonna oli ollut muutamilla purjehdusreissuilla mukana. Koskaan aiemmin hän ei ollut kuitenkaan itse purjehtinut tai opetellut purjehdusta. Ensimmäisellä kerralla, kun vene laskettiin vesille ja ajettiin varikolta venepaikalle, purjeita ei nostettu vielä ollenkaan. Matka oli kuitenkin ikimuistoinen, sillä veneen moottori ylikuumeni ja Jonna joutui soittamaan meripelastuksen hätiin. Ensimmäisenä purjehduskesänä meripelastus tuli auttamaan Jonnan veneseuruetta toisenkin kerran:

Sinä päivänä oli aika raju sää ja jossain vaiheessa potkuri tippui! Ennen kuin ehdittiin saada ankkuri veteen, oli kova tuuli työntänyt meidät karille. Köli otti kiinni, mutta onneksi purjeveneissä kölit on yleensä tosi kestäviä, ja mekin selvittiin vain pienellä säikähdyksellä.

Meripelastus on vähän samanlainen kuin pelastuslaitos tai poliisi, se tulee hätiin maksutta, jos vene miehistöineen on merihädässä. Jos veneelle tapahtuu jotain turvallisesti satamassa, eikä ole välitöntä hengenvaaraa, tällöin meripelastusta ei voi kutsua apuun ilmaiseksi. Veneilijät ovat kuitenkin yleensä jäsenenä meripelastusyhdistyksessä, jolloin apua saa helposti ja edullisesti. Trossi-jäsenpalvelun kautta. Jonna toimii itsekin vapaaehtoisena Ahvenanmaan meripelastuksessa. 

Meripelastustoiminnan lisäksi Jonna ei ole ollut aktiivisesti mukana veneseurojen toiminnassa eikä purjehduskursseilla, vaan hän on opetellut purjehtimaan itse – kokeilemalla ja tekemällä.

Katsoin mä jotain videoita netistä. Ja ensimmäisellä reissulla, kun nostettiin purjeet, mun purjehduksessa kilpaileva ystävä oli mukana ja auttoi alkuun.

Ystävät ja tuttavat ovatkin olleet korvaamaton tuki monilla purjehdusretkillä. Heistä on saanut seuraa ja kokeneimmista purjehduskavereista myös mentotointiapua. Vaikka Jonna onkin opetellut miltei kaiken purjehtimiseen liittyvän alusta asti itse – ja usein kantapään kautta  – suosittelee hän lämpimästi aloittamaan lajin jonkun kokeneemman kanssa tai purjehduskursseilta. 

Monet vene- ja purjehdusseurat tarjoavat myös aikuisille purjehduskouluja. Tsekkaa kattava lista purjehdus- ja veneseuroista Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n seurasivuilta. 

Toisena kesänä Jonna laajensi purjehdusreittejään Ahvenanmaalta emämaalle, kun hän purjehti Helsinkiin. Kavereita oli mukana muutamilla pätkillä mutta pääsääntöisesti hän purjehti yksin. Purjehdus on periaatteessa helppoa mutta käytännössä haastavaa. 

Kauniilla, tyynellä säällä paikasta A paikkaan B purjehtiminen ei teknisesti ole kovinkaan hankalaa, se on oikeastaan yllättävän helppoa. Se mikä haastaa, on yllätyksellisyys ja uudet, arvaamattomat tilanteet. Jos sääolosuhteet muuttuu tai jos jotain veneestä hajoaa, niin silloin pitää pystyä tekemään nopeita päätöksiä. Sitä opettelen vieläkin.

Vähintään yhtä paljon kuin itse purjehdusta, Jonna on oppinut veneen mekaniikkaa ja korjaamista. Purjeveneessä on paljon erilaisia ja liikkuvia osia, joiden pitää toimia hyvin. Onneksi Jonnan ystävät ja tuttavat ovat voineet auttaa naista ongelmatilanteissa. 

Kysyttäessä, onko Jonnalle koskaan tullut fiilistä, että “ei tästä tuu mitään” tai “en ikinä opi tätä”, hän vastaa nauraen “ainakin sata kertaa”.  Yksinpurjehdus etenkin huonolla säällä on aina stressaavaa ja Jonna kyseenalaistaa monesti itsensä: Miksi teen tätä? Onko tässä mitään järkeä, kun lähtö aina stressaa?

Varsinkin ekana kesänä tuli tuntemuksia, että ei tästä tuu mitään. Edelleenkin yksin purjehtiminen on tosi jännittävää ja on aina kauhee stressi, kun lähtee ja tulee satamaan. Kaiken pitää mennä ajoituksen suhteen nappiin, varsinkin jos tuulee. Ja marraskuun pimeydessä yrittäessäni laittaa venettä talviteloille, oon välillä itkenyt, että nyt mä upotan tän koko höskän.

Jonna ei osaa kuitenkaan luopua unelmastaan. Ja ajan kanssa, kun oppii tuntemaan muita purjehtijoita ja saa apua, on purjehtiminen ja veneen huoltoon liittyvät asiat alkaneet onnistua paremmin. 

Ja tänä kesänä innostuin siitä, että pääsee pidemmälle ja voi mennä purjehtien esimerkiksi Gotlantiin, jonne oon aina halunnut.

Jonna teki ensimmäisen avomeripurjehduksensa viime kesänä kiertäen Viron ja Ruotsin rannikkoja Saarenmaalta Gotlantiin. Vaikka pidemmät reissut ovat upeita, rakastaa Jonna eniten Suomen saaristossa purjehtimista:

Onhan Itämeri ainutlaatuinen, siellä on paljon kauniita saaristokohteita, joissa voi viettää päiviä retkeillen ja uiden. Ja tosi monessa saaressa on oma saunakin.  Purjehdusretkeily saaresta saareen ja saunasta saunaan on niin ihanaa!

Lisäksi aloittelevan purjehtijan on helpompaa navigoida saaristomaisemissa kuin usein myrskyisellä avomerellä. Kaikista vastoinkäymisistä ja jännityshetkistä huolimatta Jonna ei voisi kuvitella elämäänsä toisenlaisena:

Kai se juttu on siinä, että kun palo siihen juttuun on syvempi kuin pelko. Ei voi oikein muuta kuin opetella elämään pelon kanssa. En pystynyt tosi pitkään aikaan ennen oman purjeveneen ostoa katsomaan muiden purjehduskuvia Instagramista, koska olin niin kateellinen.

Jonna ei kuitenkaan suosittele muille hänen tietään. Sen sijaan hän kehottaa osallistumaan kursseille, harjoittelemaan kokeneempien kanssa ja hankkimaan varmuutta – opettelitpa sitten purjehdusta, vapaalaskua, sienestystä tai mitä tahansa mihin sydän ohjaa. Se mitä hän lämpimästi suosittelee, on seurata omaa intohimoaan ja opetella sitä, vaikka ei osaisikaan. Se palkitsee!