Tänään vieraskynään tarttuu Salla, kahden lapsen äiti ja sosionomi, joka on aina rakastanut hetkiä ulkona ja luonnossa. Salla kirjoittaa Curious toes happy souls  -blogia, jossa jaetaan tarinoita, fiiliksiä ja vinkkejä lasten kanssa touhuiluista ja seikkailuista luonnossa. Käy kurkkaamassa vinkkejä toimivaan retkiruokailuun lasten kanssa tai kuinka lapsia voi motivoida vaelluksilla.  Tässä kirjoituksessa Salla kertoo omasta kokemuksestaan luontosuhteen syttymiseen ja sen siirtämisestä omille lapsille. Kirjoituksen lopussa on myös pieni vinkkilista siitä, miten lasten ja koko perheen positiivista luontosuhdetta voi vahvistaa ja löydät ideoita luontoleikkeihin.

En ehtinyt antaa äidin harjata hiuksiani. Miksi edes pitäisi, koska päivän päätteeksi se olisi kuitenkin tuulen sykertämä, jäkälän ja sammaleen koristama hyrskynmyrsky, joka tuoksuisi metsältä ja näyttäisi menninkäisen juhlakampaukselta. Juuri sellaiselta, kuin halusinkin sen näyttävän. Kiirehdin ulos luontoon leikkimään. Edessä oli uusi päivä ja luonnon uudet ihmeet. Itse luonnolle varsin tuttuja ja iän ikuisen vanhoja juttuja, mutta minulle neiti neljäveelle kovin ihmeellisiä ja uusia. Luulen, että luontokin odotti jo minua syli täynnä elämää, jota halusi minun löytävän, tutkivan, aistivan ja kokevan.

Olimme lähdössä pian perheen kanssa Inarinjärvelle retkeilemään. Vene oli pakattu ja kartasta oli katsottu uusi saari leiriytymispaikaksi. Seikkailua, luontoa ja yhdessä oloa. Olin innoissani, vaikka joskus näillä reissuilla tulikin kylmä ja oli väsy. Välillä meni ihan liian kauan ruoan valmistamiseen ja toisinaan harmitti, kun sade oli kastellut kaikki vaatteet läpimäriksi. Joskus rajuilma yllätti ja vähän pelottikin. En olisi halunnut pystyttää leiriä ja vasta sitten päästä tutkimaan ympäristöä. Olisi ollut mukavampi sännätä suoraan kartoittamaan lähimaastoa, etsiä sopiva keppi makkaratikuksi ja aloittaa vuoleminen, herkutella mättäillä makoisilla mustikoilla ja puolukoilla, rakentaa maja ja kiipeillä puiden korkeuksiin. 

Toisaalta tuntui kuitenkin mukavalta, että sain osallistua ja sai oman vastuutehtävän. Se tuntui tärkeältä. Samalla opin valtavasti luonnosta, retkeilystä ja ulkoilmaelämästä. Syvä suhteeni luontoon muodostui kolisten.

Olen saanut elää lapsuuttani vahvasti luonnossa, kasvaa luonnon keskellä, ruokkia uteliaisuuttani ja oppia luonnolta. Vanhempieni innostus luontoa kohtaan, retkeilyyn ja ulkoilmaelämään on tarjonnut rikkaan maaperän oman luontosuhteen luomiseen. Vahvimmat tunnemuistoni lapsuudesta liittyvät luontoon. Niistä huokuu yhteenkuuluvuudentunne, omat kirjavat leikkini, omien taitojen haastaminen, innostuneisuus, yhdessä tekeminen, merkitykselliset kohtaamiset luonnon kanssa, levollisuus ja onni. Kiire ei edes vilahda muistoissani, vaikka paljon touhusimmekin ja varmasti oli myös välillä kiire. Muistoista huokuu kiitollisuus ja seikkailumieli.

Opin ihan huomaamattani, mikä on lynx lynx, kuinka pihkalla parannetaan haavoja ja kuinka ratamonlehdestä on apua itikanpistoksiin.

Teimme päiväretkiä, pidempiä telttaretkiä, harrastimme ja vain oleilimme luonnossa. Saimme leikkiä tutussa lähimetsässä, toisinaan retkeilimme tuntureilla, telttailimme tai seikkailimme veneellä saarilla. Luontoon ei ole tarvinnut ikinä erikseen lähteä, vaan luonto on ollut luonnollinen paikka olla, elää ja leikkiä.

Luontosuhdetta muovaa vahvasti lapsuuden kaikki tunnepitoiset ja vastavuoroiset elämykset luonnossa.

Lapsien luontosuhteen muodostumiseen vaikuttaa paljon aikuisen esimerkki. Kuka tahansa aikuinen voi olla innostava ja kannustava henkilö lapsen positiivisen luontosuhteen muodostumiselle.

Luontosuhde ei ole meillä ihmisillä nykyaikana itsestäänselvyys. Se ei ole synnynnäinen juttu, vaan se muodostuu erityisesti lapsuudessa luonnolle positiivisen altistumisen kautta. 

Oma luontosuhteeni alkoi muodostua vahvasti jo lapsuudessa. Se on vain syventynyt vanhemmiten kokemusten, lisääntyvän tiedon ja oman henkisenkasvun myötä. Yksi vahvistava tekijä on ollut huomata, kuinka paljon luonto antaa omille lapsilleni ja kuinka suuri merkitys sillä on heidän hyvinvointiinsa. Koen tärkeäksi ja samalla erittäin mielenkiintoiseksi auttaa lapsiani muodostamaan omaa positiivista luontosuhdettaan. Haluan ehdottomasti tarjota heille mahdollisuuden oppia luonnon rauhoittavasta ja mieltä kohentavasta voimasta. Haluan innostaa heitä tutkimaan ja oppimaan luonnosta jatkuvasti lisää. Haluan, että he oppivat mikä on lynx lynx ja mihin ratamonlehtiä voi käyttää. Haluan ruokkia heidän uteliaisuuttaan luontoa ja luontoaktiviteetteja kohtaan.

Pyrin tarjoamaan heille tunnekokemuksia ja yhteisiä elämyksiä luonnossa, koska nämä ovat kantava voima luontosuhteen kehittymiseen. Toivon, että he kasvavat luontoa arvostaviksi ja suojeleviksi aikuisiksi luonnostaan omasta halustaan.

Kaikesta tästä johtuen elämäntyylimme onkin hyvin seikkailunhuuruista, luonto- ja ulkoilmapainotteista. 

Positiivisen luontosuhteen muodostumiseen ei tarvita ihmeellisyyksiä. Siihen vaikuttavat pienetkin kokemuksen luonnossa. Lähimetsä tarjoaa mahtavan maaperän ja tässä muutama vinkki luontoyhteyden vahvistamiseen lasten kanssa.

• Pysähtykää yhdessä ihmettelemään ajan kanssa. Viettäkää aikaa luonnossa sitä kunnioittaen ja siitä oppien. Kuunnelkaa, haistelkaa, kosketelkaa ja maistelkaa. Aikuinen voi ruokkia lapsen kiinnostusta ja herättää uteliaisuutta. Tärkeää on olla läsnä hetkessä. Luonto hoitaa kyllä loput. 
• Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja leikki on lapselle luontaisin tapa oppia. Nämä kannattaa yhdistää luonnossa touhuillessa. Mielenkiintoa voi herätellä, vaikkapa erilaisten luontobingojen avulla. Minun blogistani löytyy erilaisia luontobingoja sekä monia muita vinkkejä touhuiluun luonnossa. 
• Eväät tekevät retken. Valmistakaa yhdessä mukaan herkkueväät.  Näin hetkestä lähimetsässä tuleekin yhteinen retkielämys. 
• Tempaudu itsekin mukaan lasten touhuihin. Innostu lasten innostuneisuudesta. Tutki ja ihmettele. Tieto lisää ymmärrystä ja arvostusta sekä ruokkii uteliaisuutta. 
• Lähtekää yhdessä sienestämään tai marjametsälle. Tehkää kalastusretki tai suunnitelkaa ja toteuttakaa yhteinen telttaretki. Hiihtolenkki tai pyöräretki lähimetsään tarjoaa mielekkään ulkoilma-aktiviteetin ja syventää yhteyttä luontoon.
• Lapselle ei tarvitse erikseen järjestää erityistä luontohetkeä. Lapset rakastavat osallistua ja olla mukana, joten ihan tavalliset yhteiset touhut luonnossa auttavat positiivisen luontosuhteen muodostumisessa.

Luonnossa on helppo olla aidosti läsnä. Siellä voi hiljentyä kuuntelemaan ja vain olla, mutta myös harrastaa ja kokea erilaisia aktiviteettielämyksiä.

Meille perheenä luonto on yhtä paljon paikka rauhoittua, retkeillä ja vain hengitellä kuin kokea vauhdikkaampia elämyksiä ja harrastaa monipuolisesti.

Mielestäni näiden ei pidä pois sulkea toisiaan. Luonnossa on tilaa, kunhan muistamme, että luonto on arvokas ja ansaitsee arvostuksemme. 

Tätä kirjoittaessani olen parkkeerannut retkeilyautomme, avannut suuren sivuoven ja päästänyt pienet seikkailijani ulos luontoon. Yritän parhaani mukaan pysyä kartalla, missä he ovat ja mitä touhuavat. Rakastan yli kaiken sitä, että luonto tarjoaa lapsille niin mahtavan ja mielenkiintoisen leikkipaikan, etteivät he ehdi edes taaksensa vilkaista.

Retkiterkuin, Salla