Luonto elvyttää ja rentouttaa, sen tiedämme. Se lisää myös fyysistä aktiivisuutta ja sosiaalista hyvinvointia: luonnossa liikumme miltei huomaamatta usein ystävän tai perheen kanssa. Luontoympäristö vaikuttaa myönteisesti vuorovaikutukseen paitsi toisiamme myös itseämme kohtaan. Luonto hoivaa siis monin tavoin, mutta tiedämmekö, miksi? Mikä tekee juuri luontoympäristöstä mieltä hoitavaa, kuormittavaa stressiä lievittävää ja hyvinvointia tukevaa?

Nämä kysymykset mielessäni juttelin psykologi ja traumapsykoterapeutti Hanna Markukselan kanssa. Olin seurannut Hannan työtä erityisesti sosiaalisen median välityksellä ja vaikuttunut hänen kokonaisvaltaisesta otteestaan ihmiseen, syvästä ymmärryksestä palautumisen moninaisesta maailmasta ja kehopainotteisesta työskentelystä. Hanna puhuu myös paljon luonnon tärkeydestä ja pyrkii itse viettämään aikaa luonnossa niin paljon kuin mahdollista. Keski-Suomen kasvattina metsät ja järvet ovat aina olleet lähellä, joten luontoon hakeutuminen on aina ollut Hannalle arkinen asia  – viime vuosina tämä kaipuu luontoon on entisestään vahvistunut.

Luonnossa Hanna pääsee irtautumaan tieteen ja ajattelun maailmasta, siirtyen tekemisen tilasta olemisen tilaan.

Tämä onkin yksi tapa, jolla luonto hoitaa meitä; se saa meidät luontaisesti olemaan läsnä kehossamme. Seuraavaksi sukellamme syvemmin miten moninaisilla tavoilla luonto vaikuttaa hyvinvointiimme.

Luonto hoivaa ihmistä monilla eri tasoilla: fyysisesti, henkisesti ja aistillisesti, Hanna kertoo.

Luonnossa oleminen mahdollistaa keholle useita korjaavia prosesseja aina ärsykepaastosta hermoston rauhoittumiseen.

Luonto laskee  ylivirittyneisyyden tilaa ja nostaa lempeästi alivirittyneisyyttä. Vireystilan tasapaino on tärkeää, sillä se vaikuttaa paitsi jaksamiseen päivän aikana, myös unirytmiin. Hanna on työskennellyt palautumisen parissa tutkien vireystilan säätelyä ja hänen tänä vuonna julkaistava kirjansa antaa käytännön vinkkejä ja ymmärrystä siitä, mitä voimme itse tehdä parantaaksemme vireystilaamme ja voidaksemme paremmin. 

Ylivirittyneelle keholle luonto tarjoaa mahdollisuuden rauhoittumiseen käynnistämällä  parasympaattisen hermoston toiminnan ja tarjoamalla taukoa ärsykkeistä. Alivirittyneelle keholle, joka toipuu esimerkiksi uupumuksesta tai ylirasituksesta, on parempi ajatus hakeutua metsään tai veden äärelle rauhallisesti kävelemään kuin jäädä kotiin makaamaan.

Pelkkä lepo ei tarjoa samanlaista palautumissignaalia, kun luonnon rauhoittava vaikutus ja lempeä liike.

Lisäksi hyvään  vireeseen liittyy säännöllinen vuorokausi- ja unirytmi, joita ulkoilu ja luontoympäristö tukevat. Ilman aktiviteetteja ja ulkoilua ei kerry unipainetta eikä väsymyksen tunnetta, jolloin nukahtaminen vaikeutuu ja päivärytmi häiriintyy.

Paitsi hermoston elpymistä ja vireyden tasapainottamista, luonnossa tapahtuu myös psykologista irtaantumista. Irtaantuminen  tarkoittaa sitä, että kun ympäristö vaihtuu, myös ajatukset muuttuvat.

Luonnossa asioihin tulee  erilaista, uudenlaista perspektiiviä, jolloin yhteys itseen on helpompi muodostaa. Meidän aivomme koukuttuvat helposti murehtimiseen ja negatiivisiin ajatuksiin, johon  luonto tarjoaa helpon, matalan kynnyksen lääkkeen: mahdollisuuden irtaantua päänsisäisestä kohinasta.

“Seinät kaatuu päälle”, ei siis  ole ihan tuulesta temmattu sanonta ja sen kokiessaan on parempi hakeutua hetkeksi ulos, kuin jäädä kotiin ja pään sisälle murehtimaan. 

“Luonnossa mieli lepää” on toinen varsin paikkaansa pitävä lausahdus. Ympäristöpsykologit Kaplan & Kaplan (William, 2017) selittävät sen johtuvan luonnon pehmeästä lumosta.

Me siis lumoudumme luonnon kauneudesta, joka saa aivomme hyrräämään kevyemmillä kierroksilla. Kaikista elvyttävimmät luontomaisemat, kuten auringonlasku tai vesiputous, kutkuttavat aistejamme olemalla kiinnostavia mutta ei liian koukuttavia.

Koemme elvyttävät ympäristöt esteettisesti kauniina ja ne tarjoavat usein hieman mystiikkaa. Tällaisia paikkoja voi löytää sisätiloista mutta useimmiten lumoavat paikat löytyvät luonnosta. (William, 2017).

Myös Hannan mukaan luonnon tarjoama ärsykepaasto ja aistimaailman tasapainottaminen on syy sille, miksi koemme luonnon rentouttavana. Luonnon signaalit ovat tyystin erilaisia kuin kaupunkiympäristön ärsykkeet. Luonnon äänimaailma on rauhoittava ja lempeä, luontomaisemat visuaalisesti kauniita ja tuoksut houkuttelevia. Esimerkiksi veden äärellä aivot alkavat luontaisesti siirtyä meditatiiviseen tilaan. Lisäksi luonnosta puuttuvat kaupunkien melu, ahtaus, kova tempo ja valosaaste, jotka voivat vaikuttaa paitsi mielentilaan, myös uneen ja palautumiseen.

Lue, miten monet Taivasalla-tiimissämme löysivät takaisin luonnon äärelle kaupunkielämän, burn-outien ja bore-outien jälkeen.

Elämme paljon päissämme: ajattelemme, analysoimme, mietimme strategioita, pohdimme syy-seuraussuheita ja arvioimme toimintaamme, arvojamme ja elämäämme.

Luonnossa oleilu on hyvää vastapainoa älyllistämiselle. Siellä voimme tuntea, miltä tuulen henkäys tuntuu hiuksissamme tai auringon säteiden kosketus ihollamme. Luonnossa siirrymme älyllistämisen ja tekemisen tilasta olemisen tilaan, Hanna sanoittaa osuvasti.

Hän puhuu myös maadoittumisesta, ei mystisessä mielessä, vaan siitä mitä paljan jaloin liikkuminen ja maan pintojen havaitseminen jalkojen tai käsien alla saa meissä aikaan. Jalassa on yli 200 000 hermopäätettä, joten paljain jaloin käveleminen on todella voimakas kokemus aistillisesti. Aistikanavien kautta meidän on helpompaa luoda yhteys ympäristöön ja itseemme. Tämä yhteys lisää läsnäolon kokemusta.

Kiinnostavaa on, että  kun aivot ovat rekisteröineet luontokokemuksen, sen voi simuloida kotona tai kaupunkiympäristössä. Lintuäänet yleisissä tiloissa, työpaikkojen viherseinät ja kasvit tai itse tehty tai terapeutin avustama mielipaikkaharjoitus toimivat niinä hetkinä, kun luonto on liian kaukana. 

Kokosin Hannan avustamana kolme vinkkiä, joilla voi syventää omaa luontokokemustaan ja elvyttää mieltä ja kehoa luonnossa. 

1. Hakeudu sinulle miellyttävään luontoympäristöön. Pohdi mikä on lempipaikkasi ja millaisessa ympäristössä koet rauhoittuvasi. Rentoudutko parhaiten veden äärellä vai puiden siimeksessä metsässä? Vai jollain tutulla luontopolulla tai mökin pihalla?
2. Liiku lempeästi, rauhallisesti ja ilman tavoitetta. Kävele, pyöräile tai ui rennosti. Kokeile pysähtyä, keskity hengitykseen ja havainnoi ympäristöä. Koeta olla asettamatta tavoitetta tai mittaa retkelle ja sen sijaan vain nauttia hetkestä. 
3. Käytä kaikkia aistejasi ja anna mielesi levätä teknologisista ärsykkeistä. Jätä puhelin ja älykello kotiin. Kulje paljain jaloin jos se on mahdollista. Kuuntele metsän tai veden ääniä, pysähdy tuntemaan tuuli tai aurinko kasvoillasi, maistele marjoja jos ne ovat kypsiä ja koskettele houkuttelevia luontokappaleita, kuten kiviä, puita ja lehtiä. Anna välillä silmiesi sulkeutua ja koe luonto ympärilläsi muiden aistien välityksellä. 

Ehkä saatoit jo kuvitella itsesi lempipaikkaasi olemaan ja aistimaan lukiessasi näitä vinkkejä. Lisää vinkkejä on tarjolla elokuussa 2021, kun Hannan kirja palautumisesta julkaistaan. Odotamme kirjaa innolla, sillä luonnon lisäksi meitä kiinnostavat kovasti hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät kysymykset. Kirjasta löytyy paitsi neuvoja siihen, miten hyödyntää luontoa ja ympäristöä palautumiseen myös muita keinoja vireystilamme säätelyyn ja hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Tutustu ja seuraa Hannaa instagramissa @hannamarkuksela ja verkossa www.hannamarkuksela.com 

Lähteet:

Williams, F. (2017). The nature fix: Why nature makes us happier, healthier, and more creative. WW Norton & Company.