Vaellukset kansallispuistoissa, road tripit asuntoautolla ja pyöräilyretket maanteillä – viimeistään koronavuosina suomalaiset ovat löytäneet kotimaan ulkoilukohteet ja retkeilymahdollisuudet lähiluonnossa. Ulkoilua ja kotimaanmatkailua pidetään lähtökohtaisesti pienipäästöisinä ja vastuullisina – kuljettava matka on lyhyempi kuin kaukokohteisiin, luonnossa liikkuminen ei vaadi ihmeempiä välineitä sekä matkoilla kulutettava raha jää kotimaisille yrityksille. 

Oma viikon mittainen kesäreissuni kulki tänä kesänä pitkin Etelä-Suomen luontopolkuja Fiat Ducato -retkeilyautolla. Pitkään odotettu pakuretki vei minut ja poikaystäväni Tommyn Saimaan kauniille melontareiteille ja kumpuileville maastopyöräpoluille. Ilma oli helteinen ja ulkona hyttyset pitivät meille seuraa. Molemmat ilmiöt saivat minut pohtimaan ilmastomme tilaa: mitä luonto meille yrittää sanoa? Ovatko helteet “uusi normaali” meillä täällä pohjolassakin?

Ekologiset ja eettiset matkustus- ja luonnossa liikkumistavat ovat kiinnostaneet minua jo jonkin aikaa. Omien pienten ja isompien elämäntapamuutosten lisäksi vastuulliseen luonnossa liikkumiseen olen tutustunut opinnoissani frilufsliv-maisterinohjelmassa: 

Tutkimukset kertovat, että luonnossa liikkujille luontoarvot ja vastuullinen elämäntapa on hieman muita kuluttajia tärkeämpiä arvoja (Beery, T. H. 2013). Tosin ulkoilijoinen ympäristöasenteet ja -arvot eivät aina kohtaa tekoja (Gurholt, K. P., & Haukeland, P. I. 2019; Sharpley, R. 2001). Hyvä esimerkki on ulkoiluvälineiden kasvava kulutus – suomalaiset käyttivät viime vuonna rahaa urheilu- ja ulkoiluvälineisiin ennätysmäärän 341 miljoonaa euroa (Muoti- ja urheilukauppa ry 2021). Norjassa ja Ruotsissa ulkoiluvälinekaupan arvo on jopa kolminkertainen (Fredman, Stenseke, and Sandell, 2014).Myös matkustus kotimaankohteisiin tehdään usein omalla autolla tai lentämällä Lappiin tai ulkomaille, joka aiheuttaa suuret ilmastopäästöt näiltä ”ulkoilulomilta”. 

Elämäntapapäästöillä tarkoitetaan niita päästöjä, joihin yksilö voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. Esimerkiksi pohjoismaalaisten kuukausittaiset elämäntapapäästöt ovat noin 730 kiloa, kun globaalikeskiarvo on 380 kiloa kuukaudessa. 210 kiloa kuukaudessa on päästöluku, jolla Pariisin ilmastosopimuksessa asetettu 1,5 ºC ilmastotavoite saavutettaisiin.

Lue myös blogimme kestävästä ulkoilukulttuurista.

Kesän pakuretkemme yhteydessä halusin laskea matkamme ilmastopäästöt, oppia lisää ja löytää kestävämpiä matkantekotapoja. Tähän sain avuksi Spark Sustainability -tiimin asiantuntijat laskemaan retken ilmastopäästöjä sekä jakamaan vinkkejä ilmastoystävällisempiin retkiratkaisuihin. 

Sparkin taustalta löytyy muuten tiimi suomalaisia kestävyyspioneereja, jotka merkittävällä työllään haluavat muuttaa ilmastotieteen teoiksi – inspiroida ihmisiä ympäristöystävälliseen elämäntapaan. 

Spark Sustainabilityn ilmaista The Carbon Donut -ilmastoappia on ladattu jo ympäri maailman 10 000 kertaa. Applikaatiolla voit helposti laskea omat elämäntapapäästöt ja saada vinkkejä, millä ilmastoteoilla on suurin vaikutus. 

Lähdimme viikon mittaiselle pakuretkelle poikaystäväni kanssa Fiat Ducato 2012 -retkeilyautollamme. Pakumatkailussa meitä kiehtoo vapaus, aikatauluttomuus ja simppeli elämä luonnon äärellä. Autossa meillä kulkevat mukana oma vessa ja suihku, kaasuhella sekä aurinkopaneeli, joilla latautuvat auton laitteiden lisäksi muun muassa puhelimet. Matkaa kertyi viikon retkellämme 800 kilometriä ja tankkiin tankkasimme matkan aikana diesel-bensiiniä. 

Välitin nämä tiedot Spark Sustainabilityn asiantuntija Anna Erikssonille, joka on erikoistunut ilmastopäästöjen laskemiseen, johon keskitymme tässä kirjoituksessa. Tiedostamme, että vastuulliseen matkustamiseen ja luonnossa liikkumiseen liittyvät myös sosiaaliset, ekologiset ja ekonomiset lähtökohdat, mutta tässä blogissa keskitymme ilmastopäästöjen arvioimiseen. 

Annan mukaan maatapitkin tapahtuvien retkien suurin päästökuorma syntyy matkustustavasta – tällä kertaa retkeilyautolla ajamisesta. Ensiksi huomioitavaa on, että Fiat-retkeilyautomme on melko iso, mikä tarkoittaa korkeaa polttoaineen kulutusta ja siten paljon päästöjä.

Ilmaston kannalta parempi vaihtoehto olisi pienemmällä autolla matkustaminen ja yöpymiset ulkona teltassa tai riippumatossa. “Mutta pakussa matkustaminen on varmaan mukavampi, ja onhan tällainen reissu todella paljon ilmastoystävällisempi kuin vaikka Thaimaaseen lentäminen”, toteaa Anna. 

Uusi tieto itselleni oli Annan vinkki dieselin korvaamisesta biodieselillä, jota on Suomessakin saatavilla jo useammilla bensa-asemilla. Selvitystyön jälkeen jouduimme valitettavasti toteamaan, että Fiatin kyseiseen retkeilyautomalliin biodiesel ei ole ainakaan toistaiseksi sopiva polttoaineen lähde. Anna vinkkaakin: “biodieselillä säästäisi paljon päästöjä, jopa noin 89%, jos tätä olisi mahdollista käyttää”.  Myös ajotavalla on väliä – moottoriteillä ison auton kulutus kasvaa, kun taas pienemmillä maanteillä samalla bensamäärällä huristelee hieman pidempiä matkoja. 

Junalla matkustaminen on paras liikkumistapa ilmaston kannalta, sillä melkein kaikki VR:n junat kulkevat uusiutuvalla sähköllä. Pyörät ja rinkat mukaan nappaamalla retkestä saisi helposti vähäpäästöisen junaraiteita hyödyntäen!

Matkatavan kokonaispäästöjen vertailu: 

• 800 km ajomatkat diesel-vetoinen retkeilyauto 159 kg kg CO2-ekv
• 800 km ajomatkat biodiesel-vetoinen retkeilyauto 17 kg CO2-ekv
• junamatkat, kaksi aikuista & muu kulkeminen omilla retkipyörillä: 0 kg CO2-ekv

Retkeilyautomme varustukseen kuuluvat kaasuliesi ja aurinkovoimalla saatava lisäsähkö tuovat retkiimme niin sanottua “matkaluksusta”. Vaatimattomammillakin varustuksilla voisi varmasti myös hyvin pärjätä. 

Halusin kysyä Annalta, miten paljon näillä laitteilla on vaikutusta matkan päästöihin. Annan mukaan käytettävän kaasun määrä on melko pieni, jolla ei ole hirveän paljoa vaikutusta matkan päästöihin. Ruokaa kuitenkin syötäisiin joko trangialla valmistettuna tai ravintolassa. Retkeilyautossa kokkailussa kannattaa kuitenkin minimoida päästöjä ja miettiä reseptejä, joilla kaasuliettä ei tarvitsisi käyttää turhaan. 

Aurinkopaneeleja Anna kehottaa ehdottomasti käyttämään! Toisaalta tästä ei koidu paljoakaan päästösäästöjä, sillä sähköä kuluu lähinnä puhelimien lataamiseen ja auton perustoimintojen ylläpitämiseen. Mutta meille matkantekijöille sähkö omasta autosta takaa vapauden liikkua ja saada virtaa tarvittaessa suoraan omasta autosta. 

Retkemme ohjelmassa oli seikkailla Etelä-Suomen maastopyöräreiteillä sekä vuokrata kanootti päiväretkeä varten. Omat maastopyörät kulkivat helposti auton takatelineessä ja olivat myös käteviä kulkuvälineitä paikan päällä lähialueiden tutkimiseen. 

Kiihtyvä kuluttaminen ja kertaostokset lienevät yksi länsimaisen kulttuurimme suurimmista hiilijalanjälkeä tuottavista tekijöistä. Etenkin outdoor-välineiden kanssa allekirjoittaneellekin on käynyt niin, että yhtä retkeä tai uutta lajia varten hankittu ulkoiluväline jää lopulta kaappiin pölyttymään. 

Annan mukaan ulkoiluvälineiden: tavaroiden, vaatteiden ja muiden varusteiden ilmastopäästöjä kannattaa lähteä miettimään niiden käyttöasteen ja kestävyyden kannalta. Jos väline on kestävä ja laadukas, käytössä usein ja pitkään, ehkä jopa useammalla käyttäjällä, se kannattaa hankkia itselleen. Jos taas kyseessä on kertaluonteinen lajikokeilu, vuokraamalla tai lainaamalla välineen voi pienentää huomattavasti välineen tuotannosta koituvia päästöjä. Samaa voi pohtia myös retkeilyauton hankinnassa – onko kulkuvälineelle todellinen tarve vai voisiko auton vuokrata tai lainata retkiä varten?

Ja sitten lempiaiheeseen eli ruokaan! 🙂 Aktiivisella retkellä energiankulutus on suurta. Ruokailu ja evästauot ovat myös yksi paras osa retkeilyä. Annan mukaan kasvisruoka on hyvä valinta, vegaani entistäkin parempi. Kasvisruokavaliolla on noin 35% pienempi hiilijalanjälki verrattuna suomalaiseen keskimääräiseen sekaruokavalioon. 

Retkemme suosikkimenuuksi valikoituivat kasvistacot paputahnalla ja mansikkasalsalla. Käytimme lettujen välissä hieman juustoa, jonka poisjättäminen vähentäisi vielä lisää retken päästöjämme. Anna kertoo: “Juusto on ilmaston kannalta huonompi valinta kuin kala ja kana. Syy on se että märehtijät tuottavat paljon metaania, joka on todella vahva kasvihuonekaasu, ja juuston tekemiseen tarvitaan paljon maitoa (10 l/1 kg juusto). Toki jos vain lisätään vähän parmesaania pastaan, niin päästöt ovat pienemmät kuin jos söisi kokonaisen kanafileen.”

Välineiden ja ruokien hiilijalanjälkivertailu:

• Oman maastopyörän arvioitu hiilijalanjälki 400 kg CO2-ekv
• Maastopyörän vuokraus n. 13 kg CO2-ekv
• Oman kanootin arvioitu hiilijalanjälki 320 kg CO2-ekv
• Kanootin vuokraus n. 11 kg CO2-ekv
• Päivän ruokailut: sekaruokavalio 4,8 kg CO2-ekv
• Päivän ruokailut: kasvisruokavaliolla 3.1 kg CO2-ekv

Lopulta saimme suuntaa antavan loppusumman laskettua pakuretkemme ilmastopäästöille: 

• 800 km ajomatkat diesel-vetoisella retkeilyautolla: 159 kg CO2-ekv – kyydissä kaksi henkeä
• Oman maastopyörän arvioitu hiilijalanjälki 400 kg CO2-ekv (toisaalta pyörä on käytössä ympäri vuoden ja toivottavasti lähes kymmenen vuoden ajan, arvioimme, että pyörällä käyttökertoja lähes 1000, joten retkikohtainen päästö on pienempi esimerkiksi 400 / 1000 = 0,4 kg CO2-ekv)  
• Kanootin vuokraus n. 11 kg CO2-ekv / hlö
• Viikon ruokailut kasvisruokavaliolla 22 kg CO2-ekv/ hlö

YHTEENSÄ noin 110 kg CO2-ekv / hlö

Vertailuna pelkän edestakaisen Lapin lennon päästöt 390 kg CO2-ekv / hlö tai Thaimaaseen 5260 kg CO2-ekv / hlö. 

Mitä opimme?

Pakuretkemme päästöjen laskeminen oli opettavaista ja herätti pohtimaan matkustustapojamme. Loppulukemassa 110 kg kg CO2-ekv / henkilö otimme huomioon suurimmat päästöjä aiheuttavat tekijät kuvaamaan valintojen ilmastopäästöjen suuruutta matkoilla.

Ajatuksia itselläni herätti etenkin ison auton päästöjen tiedostaminen. Tämän hetkiseen tilanteeseen voimme vaikuttaa ajamalla ”harkittuja kilometrejä” autollamme ja viipymällä pidempään kohteissa. Tulevaisuudessa mikäli pakumatkailua haluaa jatkaa biodieselillä tai sähköenergialla (?) kulkevalla pakulla olisi mahdollista saada autoilun ilmastopäästöjä pienemmiksi.

Vertailukohtana oli kiinnostavaa nähdä, että kuitenkin kahden hengen pakukilometrien päästöt lentomatkaan verrattuna jäävät pienemmiksi. Junamatkat, pyörä tai talvella sukset mukana, ovat myös hyvä ja ilmastoystävällinen vaihtoehto auto road tripeille Suomessa.

Pakumatkailussa tiedostan, että auton muutkin päästöt, tuotanto- ja ylläpitokulut myös kerryttävät ilmastopäästöjä. Pakuretkeilijöinä koemme, että auto on pitkäaikainen “sijoitus” outdoor-elämäntyyliimme. Retkeilyauton hankkimisen myötä lentäminen on jo nyt vähentynyt ja olemme pystyneet olemaan kohteissa kerralla pidempiä aikoja. Myöskään hotelli- tai ravintolapalveluita meidän ei tarvitse matkoilla käyttää, mikä toisaalta myös tarkoittaa, ettemme “jätä rahaa” paikallisille yrittäjille. Pohdintoja vastuullisesta pakumatkailusta kirjoitimmekin jo aiemmin blogissamme. 

Toivottavasti kirjoitus herätti myös sinussa ajatuksia ilmastoystävällisistä retkitavoista. Olisikin hienoa kuulla suunnitteletko sinä retkiä ympäristöä huomioiden? Keskustelu jatkuu Instagramissa @taivasalla.fi ja @sparksustainability

Ja viimeinen suositus: laske omat elämäntapapäästösi ja inspiroidu lisää ilmastoystävällisistä elämäntavoista The Carbon Donut-appin avulla. 

Lähteet: 

Atmosfair, n.d.

Beery, T. H. (2013). Nordic in nature: friluftsliv and environmental connectedness. Environmental Education Research, 19(1), 94-117.

Sharpley, R. (2001). The consumer behaviour context of ecolabelling. Teoksessa Font, X. & R. C. Buckley (toim.): Tourism ecolabelling. Certification and promotio