Retkiluistelu on luistelua auraamattomilla luonnonjäillä, ja se sekoittuu toisinaan sisarlajiinsa matkaluisteluun. Matkaluistelua voi harrastaa kaupunkien tai yhdistysten ylläpitämillä auratuilla jääradoilla, kun taas retkiluistelussa etsitään luonnontilassa olevia luistelukohteita.

Liekö lajille parempaa paikkaa kuin Suomi? Olemme tunnetusti tuhansien järvien maa ja meidän merialueemme ovat vähäsuolaisia, joten nekin jäätyvät. 

Näin kertoo retkiluistelija Miikka Kallio, jonka lähes kaikki liikenevä vapaa-aika kuluu jäällä tai uusia luistelupaikkoja etsiessä. 

Juttelimme Miikan kanssa retkiluistelusta, mitä se oikein on ja mikä siinä koukuttaa? Miikka, joka kouluttautuu parhaillaan Suomen retkiluistelijoiden retkenvetäjäksi, jakaa myös tärkeimmät vinkkinsä jääturvallisuuteen, joka on olennainen osa lajia.

Retkiluistelu aarteen eli täydellisen jään etsintää 

Retkiluistelussa ei niinkään ole kyse itse luistelusta, vaan se on eräänlaista aarteen etsintää. Aarre on tässä tapauksessa upeat luistelumaisemat ja parhaan retkiluistelujään metsästys. Suurimmalle osalle retkiluistelijoista juuri jään etsintä on tärkein elementti lajia:

Kenties pohdimme retkeä edeltävänä iltana, missä muodostuisi näillä olosuhteilla seuraavana päivänä parhaat jäät. Tai retkellä näemme edessä saaren ja sen toisella puolella avovettä mutta pohdimme, että voisiko sieltä koittaa ympäri ja löytyisikö vielä luisteltavaa jäätä.

Toisinaan reissuilla kokee voimakkaita ilon hetkiä, kun odottamattomista paikoista löytyy upeaa luisteltavaa. Retkiluistelu opettaa myös sietämään pettymyksiä, sillä aina arviot eivät mene nappiin ja reissu jääkin laihaksi. Siinä onkin lajin viehätys: luontoa ei voi ennustaa, sitä voi vain kokea. Lajissa ollaan jatkuvasti luonnonvoimien kanssa tekemisissä.

Luonto ja sen ihmeellisyys on retkiluistelijalle tärkeää. Luistellessa ollaan läsnä monin aistein: jään uskomattomat kuviot ja kauneus lumoavat uudestaan ja uudestaan.  Jään rasahdukset, räjähdykset ja jäänlaulu on maagista kuunneltavaa. Luistellessa voi tuntea, miten pehmeästi liitää jään pinnalla.

Varusteilla ja pukeutumisella voi lisätä turvallisuutta

Useimmiten onnettomuuksia sattuu, kun retkelle on lähdetty yksin ja puutteellisin varustein. Jäälle tulee lähteä aina ajatuksella, että jää voi tutuissakin paikoissa pettää. Jotta retket olisivat turvallisia, seuran lisäksi tärkeää on pakata mukaan muutamia retkiluisteluvarusteita. 

Tärkeimmät varusteet terien ja monojen lisäksi on jääsauva, naskalit, heittoliina ja kelluttava reppu. Lisäksi, jos reppu ei ole vedenpitävä, on varavaatteet hyvä pakata vesitiiviisti esimerkiksi kuivapusseihin. Näiden lisäksi retkille otetaan tietenkin mukaan hyvää retkievästä ja lämmintä juomaa taukoja varten. 

Mihin jääsauvaa tai heittoliinaa käytetään jäällä? Lue lisää luontoon.fi sivulta.

Välineiden lisäksi tärkeää on luisteluun sopiva vaatetus. Kerrospukeutuminen ja kuorivaatteet toimivat parhaiten tässäkin lajissa. Järven selällä ja merellä on usein tuulista ja kuori suojaa hyvin viimalta. Lumi- ja vesisateella tai märällä jäällä kaatuessa kuorivaatteet saattavat säästää vaatteiden vaihdolta. Moni retkiluistelija käyttää kuorikerroksen alla välikuivapukua, joka pitää kuivana mahdollisen plutauksen (jäihin tippumisen) jälkeen. Kuoren ja kuivapuvun jälkeen alin kerros koostuu merinovillaista vaatteista tai reikäkerrastosta, jotka hengittävät ja lämmittävät.

Annika puki saariston retkiluisteluun Addnaturen valikoimasta Devoldin 100% merinovillakerraston, Bergansin kuoritakin, sekä omat kuorihousut, villasukat, villapaidan, lapaset ja pipon.  Mukana myös varavaatteet repussa Sea to Summitin vesitiiviissä kuivapussissa. 

Jää on retkiluistelijan tärkein ystävä

Retkiluistelijalle parasta jäätä on silein jää, joka syntyy vesisateella, kun jään päällä on vettä ja kitka häviää.

Vesisade on olosuhde, jota muut ihmiset vihaavat mutta luistelijat rakastavat. Maisemat ovat vesisateella tai sen jälkeen täydellisiä peilikuviamaisemia. Olo on epätodellinen, kuin jossain toisessa maailmassa.

Sileää jäätä voi löytyä myös muulloin kuin vesisateella, uudella jäällä. Uusi jää on jäätä, joka on valmistunut edellisen yön aikana luistelu kelpoiseksi. Tätä jäätä syntyy syksyisin järvillä ja keväisin merillä. Vesisateen ohella ihanne keli on uuden jään aikainen aurinkopäivä, jolloin voi nauttia sekä sileästä jäästä että auringonpaisteesta – se on täydellistä!

Jää on olennainen osa lajin viehätystä mutta myös tärkeää tuntea turvallisuusnäkökulmasta. Syksyisin, kun järvet jäätyvät, jää muodostuu epätasaisesti. Jää kantaa varmimmin, kun teräsjään paksuus on noin 10 senttimetriä. Teräsjää on vedestä syntynyttä jäätä, kun taas kohvajää on sohjon ja lumen sekaista jäätä, jonka kantokykyyn ei voi luottaa.

Keväisin auringon lämmittäessä jäähän voi muodostua onkaloita, jotka heikentävät merkittävästi jään kantokykyä. Tällöin aamulla vielä kantanut jää voi jo puoliltapäivin pettää alta.

Jäälle aina kaverin kanssa!

Retkiluistelu on yhteisöllinen laji, sillä sitä ei voi harrastaa turvallisesti yksin:

Sääntö numero yksi on liittyä Suomen retkiluistelijoihin. Se on näkemykseni mukaan ainoa turvallinen tapa harrastaa lajia, kertoo Miikka.

Retkiluistelijoihin liittyminen kannattaa vaikka ei olisikaan seurallista tyyppiä. Seura tarjoaa monenlaisia kursseja ja retkiä aloittelevista luistelijoita kokeneisiin konkareihin. Paras tapa aloittaa laji onkin osallistua jollekin retkiluistelijoiden järjestämälle tulokaskurssille. Lajin harrastajamäärät ovat nelinkertaistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana ja Suomen retkiluistelijoiden tulokaskurssit myydäänkin joka talvi loppuun. 

Kursseja järjestetään isommilla paikkakunnilla ja niihin sisältyy sekä teoriaopetusta että ensimmäinen retki turvallisessa seurassa. Kurssin jälkeen voi osallistua seuran järjestämille yhteisretkille.

Seuran jäsenenä pääsee myös osallisiksi seuran jäätiedoista ja saa tiedot sekä parhaista että turvallisimmista olosuhteista. Upeimmat luistelujäät löytyvätkin yleensä aina yhteispelillä. Kun hyvä kohde löytyy, käydään yhdessä aina läpi turvallisuusasiat ja sitten eikun etsimään jäätä eli aarretta!

Viisi vinkkiä aloittelevalle retkiluistelijalle

1.  Liity Suomen retkiluistelijoihin ja osallistu tulokaskurssille

2.  Hanki tai vuokraa tarvittavat turvallisuusvälineet ja opettele käyttämään niitä

3.   Pukeudu säähän sopivasti: kuorikerros suojaa tuulelta ja vedeltä ja aluskerrastot lämmittävät tai pitävät kuivana plutauksen sattuessa

4. Pakkaa turvallisuusvarusteiden lisäksi reppuun mukaan eväitä, juomaa, vaihtovaatteita ja seikkailumieltä – retkiluistelu on eräänlaista aarteen etsintää

5.  Löydä seurasta tai lähipiiristä porukka, jonka kanssa on kiva tehdä retkiä. Facebook-ryhmässä retkiluistelupaikat jaetaan paljon vinkkejä ja ryhmästä voi myös kysellä retkiseuraa.