Joskus jälkeenpäin ihmettelen, miten kesti niin kauan löytää pohjoinen. Jahtasin vuosikausia surffia eri puolilta maapalloa ja harmittelin jopa sitä, miksi on pitänyt syntyä juuri pohjoiseen, pieneen Suomeen kauas valtameren mainingeista.

Kun korona vuonna 2020 laittoi matkustamisen tauolle ja pakotti palaamaan Australiasta kotiin, täytyi lähteä etsimään aaltoja lähempää. Sinä kesänä pakkasin isäni vanhaan Passatiin surffilaudan ja teltan, ja ajoin ensimmäistä kertaa Lofooteille.

Reissu kesti muutaman päivän, eivätkä telttaa riepotelleet myrskytuulet onnistuneet säikäyttämään. Seuraavalla reissulla pakkasin työläppärin mukaan tarkoituksenani viettää kuukausi Lofooteilla etätöissä. Kuukausi venähti kolmeksi, ja lopulta Passat vaihtui reissupakuun ja edessä oli muutto Lofooteille. 

Asuin Lofooteilla lopulta kolme vuotta, jonka aikana paikallinen elämä tuli tutuksi. Lofoottien saaristo tarjoaa uskomattoman paljon mahdollisuuksia ulkoilua rakastavalle ihmiselle, ja luonto onkin siellä jatkuvasti arjessa läsnä – sekä talven myrskyissä että kesän loputtomassa auringonpaisteessa.

Lofootit tunnetaan parhaiten merestä lähes pystysuoraan ylös kohoavista vuorten seinämistä. Siksi onkin vaikea kuvitella, että saarilta löytyisi loivempaa vapaalaskumaastoa. Itse aloitin kuitenkin splitboard-harrastuksen ensimmäistä kertaa Lofooteilla. Vaikka jyrkkiä seinämiä on ehdottomasti enemmän, löytyy Lofooteilta jonkin verran myös helpompia ja turvallisempia reittejä. Esimerkiksi Pilan (730m) ja Sautinden (596m) ovat helpoksi luokiteltuja reittejä – ja sen vuoksi myös suosittuja. 

Vapaalaskukausi Lofooteilla kestää yleensä helmikuusta toukokuuhun. Oikukkaat sääolosuhteet tekevät saaristosta haastavan kohteen laskettelureissun suunnitteluun. Sää on ennalta-arvaamaton, ja hyvätkin olosuhteet voivat kääntyä nopeasti. Rajuilma kestää joskus viikkoja. Vyöryennusteet ja lumiturvallisuuus on aina otettava huomioon. 

Kun kaikki olosuhteet osuvat kohdilleen, ovat Lofoottien vuoret kuitenkin vertaansa vailla. Ei ole mitään parempaa, kuin laskea koskematonta puuteria kohti alapuolella auringossa kimmeltävää merta. 

Kun toiveissa on onnistunut vapaalaskureissu Lofooteille, suosittelen aina jättämään reilusti joustovaraa suunnitelmiin. Kaikkein parasta on, jos reissun aikataulun pystyy lyömään lukkoon vasta viime hetkellä, kun sää- ja vyöryennuste lupaa hyvää seuraavalle viikolle. Jos keli ei kuitenkaan Lofooteilla suosi laskijaa, onneksi puolen päivän ajomatkan päässä löytyy muitakin uskomattomia laskettelukohteita, kuten Riksgränsen ja Narvik (n. 4 tunnin ajomatka), Lyngen sekä Tamok (6-7 tunnin ajomatka).

Arktista surffia etsiville Lofooteilta löytyy maailmankuulu Unstad, joka tarjoaa päivästä riippuen joka tasolle sopivia aaltoja. Valinnanvaraa hyvänä päivänä on sekä left-hand point break, right-hand point break, beach break, sekä oikein isona päivänä “garbage place” lefti.

Kesällä lahti täyttyy turisteista, lonkkareista ja soft topeista, ja aalto on tyypillisesti silloin rento ja ystävällinen. Talvella olosuhteet ovat usein haastavat ja isolla swelllillä aalto on nopea ja jyrkkä. Isoimpina päivinä helpompaa aaltoa kannattaakin lähteä etsimään 45 minuutin ajomatkan päästä Flakstadista.

Märkäpuku on Lofooteilla tarpeen käytännössä aina. Vesi pysyy kesälläkin viileänä (11-15C), talvella Golf-virta pitää sen suhteellisen lämpimänä (3-6C). Vaikka kovat pakkaset ovat rannikolla harvinaisia, tuuli tekee ilmasta erittäin kylmän tuntuisen. Talvisin vedessä 6:5mm märkäpuku, 7mm bootsit ja lapaset ovat välttämättömät, kesällä pärjää 5:4mm tai lämpiminä päivinä 4:3mm puvulla. Kerran olen jopa surffannut Unstadissa hellepäivänä bikineissä.

Unstadin kylä on pieni, mutta tarvittavat välineet surffia varten saa vuokrattua paikan päältä maailman pohjoisimmasta surffikaupasta, Lofoten Surfsenteristä.

Suurin osa matkailijoista tulee Lofooteille nimenomaan saarten mielettömien ulkoilu- ja patikointimahdollisuuksien perässä. Kauniilla säällä valinnanvaraa tekemisen suhteen on miltei liikaa. Lofootit ovat myös trad-kiipeilijöiden keskuudessa suosittu kiipeilykohde. 

Arvaamaton sää tuo kuitenkin väistämättä eteen päiviä, jolloin ulkoilulajien harrastaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista tai turvallista.

Onneksi saarilla on rikas tarjonta erilaisia kodikkaita kahviloita, ravintoloita ja gallerioita. Erinäiset museot johdattavat saariston viikinki- ja kalastushistoriaan. Vaikka Norjan hinnat voivat matkailijoille tuntua korkeilta, suosittelen kuitenkin tukemaan paikallista yritystoimintaa ja käyttämään palveluita. Kuuma kahvi ja korvapuusti silloin tällöin tuskin romuttavat budjettia, ja myrskyn tarkkaileminen ikkunasta lämpimässä, viihtyisässä kahvilassa on parasta ajanvietettä myrskypäivänä.

Henningsværin kalastajakylä on sadepäivän ehdoton “kaupunkilomakohde”. Täältä löytyy mm. vanhasta tehtaasta kulttuurikeskukseksi remontoitu Trevarefabrikken, jossa järjestetään paitsi erilaisia tapahtumia ja livekeikkoja, myös joogatunteja maailman kenties kauneimmassa joogashalassa.

Lofooteilla riittää nähtävää ja koettavaa kaikkina vuodenaikoina. Omat suosikkini ovat kevät ja syksy, mutta jokainen vuodenaika on omalla tavallaan maaginen – keskiyön auringosta kirkkaiden kaamosöiden revontuliin ja taloja ravisuttaviin myrskyihin. 

Auto on mitä mahtavin tapa tutkia saaristoa, ja toisaalta ilman autoa liikkuminen Lofooteilla on erittäin vaikeaa. Bussit kulkevat harvoin, eikä sopivia yhteyksiä aina edes ole saatavilla. Joskus autotta matkaileville ainoa vaihtoehto päästä paikasta A paikkaan B on liftaaminen.

Lofooteille matkustaa vuosittain valtava määrä vanlifereita ja karavaanareita, mikä ei aina herätä ihastusta paikallisissa. Luonnon käyttäminen vessana on ongelma, joka on aika ajoin esillä mediassa ja keskusteluissa. 

Harmitusta paikallisissa aiheuttaa myös se, että vanlife-matkailijat kuormittavat teitä ja luontoa, mutta eivät kuitenkaan tuo tuloja paikallisille matkailuyrityksille. Vastuulliseen matkailuun kuuluukin huolehtiminen siitä, että myös puskaparkissa yöpyessä luonto jätetään siihen kuntoon kuin tullessa ja että rahaa käytetään paikallisiin palveluihin mahdollisuuksien mukaan.

Lofoottivuosien parasta antia on ollut paitsi luonto ja sen tarjoamat mahdollisuudet harrastamiselle, myös kaikki ne luovat ihmiset ja erilaiset tarinat, joita siellä on saanut kohdata. Surffin ja vapaalaskun parissa saarilla tutustuu helposti samanhenkisiin ihmisiin eri puolilta maailmaa. Vuodet Lofooteilla ovat pitäneet sisällään lukemattomia unohtumattomia hetkiä ja kohtaamisia.

Eniten irti Lofooteista saa mielestäni silloin, kun ehtii viettää saarilla vähän pidemmän ajanjakson. Silloin on aikaa rauhassa odotella myrskyn ohimenoa – ja päästä nauttimaan kaikista eeppisimmistä päivistä. Lofooteilla on varsinkin sesonkiaikaan tarjolla paljon erilaisia töitä, vaikka norjan kieli ei sujuisikaan. Parhaiten paikalliseen elämään tutustuu paikallisessa työssä, ja itse olen tehnyt ajoittain sesonkitöitä mm. Trevarefabrikkenin baarissa, Hjørnet-kahvilassa, FURU-hostellissa, joogaa ohjaamassa ja rantasiivouksen parissa.

Vaikka nykyisin koti on taas Helsingissä, tuskin koskaan saan Lofooteista tarpeekseni. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että tämä ulkoilijan paratiisi on aina vain ajomatkan päässä.