TEKSTI: Henna PalosaariHAASTATTELUSSA: Saana SaltevoKUVAT: Saana Saltevo

Vapaalasku on harrastus, joka voi viedä mukanaan. Se rytmittää elämää ja täyttää lomat, siitä tulee elämäntyyli.  Vapaalaskun maailmaan syvemmälle pääsee laskemalla, paljon, niin rinteessä kuin rinteiden vieressä, liikkumalla kokeneempien kanssa, kysymällä ja kuuntelemalla heidän tarinoitaan.

Pääsimme haastattelemaan upeaa Saana Saltevoa, joka on mahdollisesti yksi Suomen kovimmista naisvapaalaskijoista. Tämän naisen tarinat ja kokemukset saavat kylmät väreet liikkeelle! Saanan tarinat inspiroivat ja opettavat, tätä juttua ei kannata jättää lukematta. Saana jakoi meidän kanssamme myös hänen vinkkinsä aloitteleville vapaalaskijoille.

Vapaalasku_saana_naiset_splitboarding

Heippa, Saana! Ihan mahtavaa, että saimme haastatella sinua vapaalaskusta Taivasalla-blogiin.

Kerrotko ensin, missä asut ja kuinka paljon lasket talven aikana?

Asun Oulussa ja lasken talven aikana käytännössä niin paljon kuin pystyn. Viime vuonna taisi tulla noin 120 laskupäivää ja tavoitteena olisi saada yli sata tänäkin vuonna. Normaalina vuonna käyn yleensä muutaman viikon Japanissa alkukaudesta, mahdollisesti lyhyen pätkän Alpeilla ja huhtikuut vietän yleensä suurimmaksi osaksi Norjassa. Väliajat sitten Suomen Lapissa. Tänä vuonna suurin osa laskuista tulee luonnollisesti laskettua Suomessa ja huhti-toukokuu olisi tarkoitus viettää kokonaan Norjassa.

Miten onnistut yhdistämään vapaalaskun muuhun elämääsi?

Ottamalla sen huomioon päätöksenteossa. Ja priorisoimalla. Elämällä intohimoisen vapaalaskijan kanssa. Sovittamalla työt niin, että pystyy laskemaan sen verran, että on rauha. Niin, ettei tarvitse hötkyillä. Ja, että on onnellinen. Teen töissä akuuttilääkärinä paljon pitkiä vuoroja putkeen ja sitten on pidemmät vapaan. Säästän vuosilomat aina talvelle, kesällä ehtii työpäivän jälkeen tehdä vaikka ja mitä niin silloin ei tarvitse kuluttaa lomapäiviä.

Elämä pitää järjestää niin, että ehtii tehdä tärkeimpiä asioita.

Oma ammatti on maailman paras, mutta se on vain työtä. Ja olen onnellinen, että saan harrastaa oman poikaystävän kanssa. Kotona on aina laskuseuraa. Ei tarvitse suunnitella sen kummemmin kuin “lähdetään jonnekin”. Eikä ole päivän jälkeen kiire kotiin ja huono omatunto siitä, että olisi pitänyt olla jo aikoja sitten takaisin. Myös kavereita on mahtava nähdä samalla kun laskee, noustessa ehtii jutella aika paljon asioita ja purkaa tarvittaessa sydäntään.

Vapaalasku_suomessa

Miten innostuit luonnossa liikkumisesta ja laskemisesta?

Perheeni ja vanhemmat laskivat paljon, joten siitä se oikeastaan lähti. Isäni on kova retkeilemään, oikea eräjorma, ja lapsuus meni enemmän tai vähemmän telttaillessa, niin Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa kuin muuallakin. Sitä oppi pitämään ihan normaalina ja tavallisena arkena; trangialla tehdään ruokaa ja ikinä ei tiedä missä nukutaan. Luonnossa ja tuntureilla/vuorilla liikkumista ei siis ole ikinä tarvinnut aloittaa, se on aina ollut läsnä ja siihen on kasvanut. Ja ehkä siksi sitä ei ole tullut ikinä romantisoitua vaikka se maailman parasta onkin. Se on vain tapa olla.

Milloin ja miten vapaalasku tuli mukaan?

Vaikea kysymys, kun vapaalaskuksi voi määritellä niin paljon! Toisaalta kaikki rinteen ulkopuolella tapahtuva laskeminen on vapaalaskua, mutta ehkä 15 vuotta sitten se muuttui vapaalaskuksi. Suksilla rinteessä olen ollut 3-vuotiaana ensimmäisen kerran ja kaikki Iso-Syötteen metsät oli varmasti koluttu ennen kouluikää. Ja se vasta vapaata olikin! Noin 12-vuotiaana vaihdoin lautaan ja pehmeä lumi alkoi kiinnostamaan vielä enemmän. Levin, Pallaksen ja Ylläksen rinteiden ulkopuoliset reitit avautuivat aivan uudella tavalla kun pääsi niihin laskemaan laudalla, olihan se aivan mahtavaa! Sukset kun oli uponnut kaikkeen niin laudalla pystykin vaan surffailemaan menemään. Yläasteella pääsin ensimmäisen kerran Alpeille ja siellä rinteiden ulkopuolelta avautui aivan uusi maailma!

Ensimmäinen haikki lumikengissä vuorille oli 2005 Norjassa. Silloin viimeistään ymmärsi, että nimenomaan tätä haluaa tehdä.

Lumikengät olivat kuitenkin niin hankalat, että vaihdoin vapaalaskussa suksiin pitkäksi aikaa. Randosuksilla pysyi muiden laskijoiden perässä ja pääsi korkeammalle. Ja sai hiihtää. Vuokrasin splitboardin ensimmäisen kerran Kanadassa 2010 ja silloin lumilauta tuli jäädääkseen myös vapariin. Olihan se taivaanlahja, kun sai hiihtää ylös ja laskea laudalla alas, parasta!

Vapaalaskun aloitin siis laskemalla. Laskemalla paljon, niin rinteissä kuin rinteiden ulkopuolella. Retkeilemällä ja oppimalla olemaan luonnossa myös muilla tavoilla. Siirtymällä vuorille kun tuntui, että on valmis. Aloittamalla tarpeeksi loivista ja kokeneemmassa seurassa, josta sai oppia. Kuuntelemalla niitä, jotka tiesivät enemmän. Kysymällä tyhmiä. Kuuntelemalla lisää. Ja laskemalla lisää. Ja viettämällä aikaa tuntureilla ja vuorilla.

Vapaalasku_saana_naiset_splitboarding

Miten vapaalaskusta tuli sinulle elämäntapa?

Huomaamatta. Kun ei edes muista elämää ennen kuin on ollut ekan kerran sukset jalassa. Muita harrastuksia on tullut ja mennyt, mutta tämä on jäänyt. Tästä on oppinnut lisää ja sovittanut sen elämään.

Vapaalasku on tuonut niin uskomattoman ihania ihmisiä elämään, että eihän sitä ole voinut muuta kuin mennä mukana. Se tekee onnelliseksi niin eikai sellaisesta halua luopua vaan sen kanssa haluaa elää.

Mikä on vapaalaskussa parasta?

Luonto. Ja vapaus. Nautinto. Se, että saa ja pitää keskittyä vain siihen mitä tekee. Se, että saa olla rauhassa. Saa tuntitolkulla painaa ylöspäin ilman, että tarvitsee tehdä mitään muuta. Saa laskea alas paikoista, joissa kukaan muu ei välttämättä ole koskaan ollut. Saa löytää uutta. Saa unohtaa kaiken muun. Ymmärtää miten pieni on. Oppii elämään luonnon kanssa. Oppii arvioimaan riskejä. Oppii tekemään päätöksiä ja elämään niiden kanssa. Oppii olemaan valittamatta turhasta. Oppii, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Oppii kääntymään takaisin.

Vapaalasku_saana_naiset_splitboarding

Lempi vapaalaskupaikka ja lasku Suomessa?

Voi niitä on monia! Pallaksen isot kentät ja avaruus, Pyhäkuru firnillä, Ylläksen Kesänki, Kilpisjärven erämään uskomattoman hienot ja sääarat tunturit, joille aina pitää matkata useammaksi päiväksi kerrallaan, Konttaista rakastan ja Valtavaaran aukot on monesti pehmeämpiä kun osaisi unelmoida.

Melkein kaikilta tuntureilta löytyy hyvää, mielikuvituksen ja kartanlukutaidon puutetta, jos ei löydä laskettavaa. Mutta jos yksi lasku pitää sanoa niin Konttainen.

Olet laskenut ympäri maailmaa, mutta mitkä ovat jääneet mieleen upeimpina paikkoina?

Niitä on monta. Upea voi olla niin monella tapaa, maisemilta, laskulta, lumelta, tunnelmalta, valolta, vuoden ajasta riippuen! Koen olevani todella etuoikeutettu, kun on päässyt niin kauniisiin paikkoihin. Välillä vuorilla sitä tulee epäuskoinen olo, että onko sitä todella täällä. Täällä missä on niin kaunista ja avaraa, että rintaan sattuu. Norjan kauneus hämmentää aina, vuoret ja vuonot ja koskemattomuus rauhoittaa. Ja pohjoien valo, kaamoksen pinkit ja violetit sävyt ja alkukesän keskiyön auringossa lasketut mäet sykähdyttävät aina. Keväällä valon määrän antamat mahdollisuudet luovat niin ihmeellisiä hetkiä, samaan paikkaan voi mennä uudelleen ja uudelleen ja aina näyttää eriltä. Norjan tuttuus ja kotoisuus tekee siitä myös upean.

Japanissa Asahidakessa ja Tokachidakessa (ja muuallakin) vulkaanisesta maaperästä tulee kymmenien ja kymmenien metrien korkeuteen savuhyöryjä, fumaroleja, jotka tekevät koko maisemasta aivan hämmentävän, kuin olisi kuun pinnalla. Sitä ei ikinä unohda. Noissa paikoissa on kauniita muotoja. Ja tulivuoren kraaterin reunalla on aina hyvä olla. Mt Yotei on myös yksi kauneimmista vuorista, joilla olen käynyt, seisoo ylhäisessä yksinäisyydessään valtavana. Ja Lapin kaamos. Ja Saana-kaimalla on aina hyvä fiilis laskea!

Täydellisen kauniin sijaan arvostan enemmän rauhaa ja oikeanlaista valoa.

Vapaalasku_saana_naiset_vapaalasku

Mitä vinkkejä antaisit aloittelevalle vapaalaskijalle?

Hyvä laskutaito on kaiken perusta. Hiihtoretkeilyä voi harrastaa kuntoilumielessä ja nautiskellen vähemmänkin laskenut, mutta mikäli mielii tosissaan vapaalaskemaan, kannattaa ottaa lauta, sukset tai telemarkit haltuun rinteessä.

Sadat ja tuhannet toistot tekevät laskusta varmaa. Pelkästään skinnaamalla toistoja harvoin saa riittävästi.

Hissillä laskiessa karttuu laskutaito, on hyvä harjoitella ensin rinteessä kanttikontrollia ja laskuvälineen hallintaa ja sitten siirtyä rinneoffareihin eli ns. metsälaskuun rinteen ulkopuolella. Metsässä tottuu epätasaiseen alustaan  ja puiden väistelyyn ja saa toistoa ja oppii elämään muotojen mukana. Suomen tuntureilla on mahtavaa hissioffia, josta varsinkin tammi-helmikuussa ennen ruuhkaviikkoja pääsee nauttimaan aivan rauhassa. Ja mikäli puut pelottavat alussa, pääsee esim. Pallaksella laskemaan suoraan hissiltä täysin puutonta offia, treeniä parhaimmillaan.

Luonnossa liikkumista ja vapaalaskun vapautta oppi sitten olemalla ulkona, niin sukset jalassa kuin ilman. Kaikki tuntureilla ja vuorilla vietetty aika auttaa. Aloittelijoille on suunnatta myös vapaalaskukursseja, joissa käydään läpi vapaalaskukamoja, laskutekniikkaa ja siirtymistä rinteestä rinteen ulkopuolelle. Kursseilta saa hyvän pohjan, josta voi sitten itse jatkaa harjoittelua loputtomiin.

Saanan upeita vapaalaskukuvia ja -reissuja voi seurata instagramissa @saanas.s

 

Naisille suunnattuja vapaalaskutapahtumia:

Mimmifree’kend, Pyhä 11.-14.3.

Taivasalla tulee myös järjestämään kevään aikana vapaalaskuun liittyviä tapahtumia- ja leirejä Ylläksellä, stay tuned!

haastattelu lifestyle lumilautailu talviurheilu ulkoilmaelämää vapaalasku