Vieraskynäteksi Kirsi TikkaBlogi julkaistu lokakuussa 2022Kirsi on helsinkiläistynyt jooganopettaja, kouluttaja, kulttuurituottaja ja uskontotieteiden opiskelija.  Seuraa Kirsiä Instagramissa ja Facebookissa. 

Bannerkuva: Johanna Ketola, muut kuvat Annika Mäkelä

Vuodenajat, syklisyys, elementit ja luonto ovat olleet teemoja, joista olen ollut valtavan kiinnostunut aina. Viime vuosien mittaan olen lukenut paljon kirjallisuutta näiden teemojen pohjalta ja seuraillut vuodenkiertoa, johon perheemme mökki on tarjonnut parhaimmat puitteet. Olen tuonut näitä samoja teemoja joogatunneilleni ja huomannut ilokseni aiheiden kiinnostavan monia.

Jooga on kaiken elollisen kunnioittamista yhtälailla kuin oman itsen kehittämistä, joten siksi syklisyys ja vuodenkierto nivoutuvat oleellisesti joogaan. Löytämällä yhtymäkohtia itsen ja luonnon välillä rikastuttaa se valtavasti elämäämme monella tasolla.

Lue myös blogimme: Tasapaino löytyy luonnosta

Elämämme koostuu erimittaisista sykleistä. Olet varmasti kuullut puhuttavan seitsemän vuoden syklistä, ikään kuin elämä toistaisi tiettyjä teemoja seitsemän vuoden välein. Myös solumme uusiutuvat seitsemän vuoden välein. Naiskehoon syntyneille ominaista on kuukautisrytmin seuraaminen.

Monet ikäiseni 80-luvulla syntyneet saattavat muistaa, kuinka isovanhemmat seurasivat vuoden kiertoa ja kirjasivat almanakkaan, milloin ensilumi satoi, milloin hiirenvirnat puhkesivat, milloin saapuivat kesän ensimmäiset helteet, millainen sato pihlajista kerättiin talteen ja seurasiko sitä luminen talvi. Itse muistan tällaisen luonnonkierron seuraamisen hyvin tavallisena toimintana kun olin alakouluikäinen. Edelleen yksi läheisistäni kerää joka kevät puun oksia maljakkoon laskien silmujen avautumisesta milloin keväällä alkaa vihertää.

Mahdollisesti emme käytä saman verran huomiota sään vaihteluihin ja luonnon kukkaan puhkeamiseen mitä sukupolvet ennen meitä, mutta uskallan silti väittää, että alitajuisesti huomaamme vuodenaikojen taitekohdat ja muutokset niin kehon kuin mielen tasolla.

Se mitä tapahtuu luonnossa tapahtuu myös meissä sillä emme ole erillisiä toisistamme.

Tämä yhtäläisyys on kenties helpointa havaita juurikin vuodenaikoja seuraamalla – miten kesä vaikuttaa meihin psykofyysisesti – kesän odottaminen, vastaanottaminen kuin siitä luopuminen.

vuodenajat-syksy-jooga6

Vuodenaikojen taitekohdat ovat ”pyhiä” hetkiä. Niiden välityksellä avautuu ovi pysähtymiselle ja ihmettelylle – niin itsen kuin ulkopuolellemme avautuvalle elämälle. Kaikelle sille, mitä luonnossa  tapahtuu luonnostaan on syynsä, mikään ei tapahdu ilman merkitystä. Vuodenkierron havaitsee myös kaupungissa mutta luonnon helmaan hakeutuessa havainnointi on monin tavoin selkeämpää. Metsässä tai veden äärellä turha sulaa pois, ja monet meistä voivat allekirjoittaa tuntevansa olonsa kokonaisemmaksi arjen hälinän ja keskittymistä vaativien aistiärsykkeiden jäädessä toisaalle. Ei siis ole ihme, että kaipaamme luonnon helmaan, ja meille kiireisille ihmisille tarjoillaan tätä nykyä metsäterapia- ja luontoyhteyskursseja.

vuodenajat-syksy-jooga

Miksi luonnonkierron seuraaminen on meille hyväksi?

Luonnonkierron mukaan eläminen voi syventää itsetuntemusta, tuoda armeliaisuutta itseä ja toisia kohtaan ja lisätä elämän moninaisuuden kokemista. On kannattavampaa elää ympäröivän luonnon kanssa saman hengityksen ja pulssin tahtiin kuin uida vastavirtaan.

Vuodenaikojen vaihtelut opettavat meille, kuinka lähes kaikki poikkeuksetta noudattaa samanlaista syntymän, kasvun, lakastumisen ja kuoleman kiertokulkua ja vuoropuhelua, ja kuinka valo aina palaa pimeyden jälkeen.

Kaikki on muuttuvaista ja juuri siinä piilee elämän ja luomisvoiman taika.

Kesällä valoa on tarjolla yllin kyllin ja kaikki luonnossa näyttää kukoistavan. Vihreyden ja värien ylipursuavaa hehkua ei voi välttää. On luonnollista elää “täysillä”. Luonto opettaa meille luopumisen jaloa taitoa syksyisin kun lehdet kuihtuvat ja lakastuvat, kaikki hiipuu ja näyttää lakkaavan.

Kaamoksen aikaan on luonnollista kokea sisäänpäin vetäytymistä ja tarvetta tahdin hiljentämiselle. Kuitenkin yhteiskuntamme ja ihmisen arki on rakentunut aivan toisenlaisen aikakäsityksen ympärille, ja juuri syksyisin alkaa kaikki, harrastukset kuin uudet projektit.

Monissa eri kulttuureissa kuin viisausperinteissä on ollut tavanomaista rytmittää elämä auringon ja kuun rytmien ympärille, ja näiden kahden vaihtelut määrittivät maanviljelyn kuin koko elämän rytmin. Syksyisin vietettiin elonkorjuujuhlaa ja syyspäiväntasausta, joiden jälkeen on vetäydyttiin talven aikaan. Näistä riiteistä muistoina on tunnetuimmin Halloween mutta vieläkin osa suomalaisista puhuu kekristä ja osa jakoajasta ja Samhainista.

Taolaisuuteen ja yin-joogaan liitetty viiden elementin teoriassa syksyä pidetään metallielementin aikana, jolle ominaista on ajatus luopumisesta ja erottelukyvystä. Kyky erotella, mikä on ajalle ominaista, mitä on järkevä säilyttää ja nostaa esiin ja mistä on hyvä luopua. Luopuminen tuo mieleen melankolian ja haikeuden.

Jonkin jättämisestä taka-alalle mutta yhtälailla se voi olla hyvin myönteinen tapahtuma. Luopumisen hetkellä voi ottaa aikaa välitilinpäätöksen teolle. Voi pysähtyä pohtimaan, mistä voi olla kiitollinen, minkä säilyttää syvällä sydämessä ja mistä on hyvä laskea irti, jotta olo pysyisi mahdollisimman kevyenä ja ravittuna kun valon määrä vähenee.

Pysähtyminen ja valon vähyys voi nostattaa esiin hyvinkin voimakkaita tunteita, joita voi olla vaikea käsitellä, mutta toisaalta omien tunteiden moninainen havainnointi ja niille tilan antaminen voivat synnyttää jotain hyvin kaunista ja tuoda näkyväksi asioita, joita emme muutoin havaitsisi. Ei ole ihme, että idän viisaat ovat sanoneet, että syvältä syvyyksistä kumpuaa viisaus, ja metalli aineena löytyy syvyyksistä.

Mitä pidemmälle vuoden loppua etenemme katse kääntyy sisäänpäin ja saavumme yin-laadun varsinaiseen elementtiin, veden elementtiin. Vedelle ominaista on sentimentaalisuus, eli tunteet kaikessa potentiaalissaan. On siis hyvin luonnollista kokea halua kääriytyä viltin sisään sohvalle ja katsoa tunteisiin vetoavia, koskettavia elokuvia. Yhtälailla talven lapset kokevat heräävänsä eloon. Tästä pääsemmekin siihen, että se mikä toisille on lakastumisen aikaa voi olla toisille uudistumisen ja henkiin heräämisen aikaa. Välttämättä emme kulje täysin ulkoisen maailman kanssa samassa rytmissä käsikynkkää, ja tästä ei pidä soimata itseä. Tärkeintä on tunnistaa vuodenaikojen ominaislaadut ja oppia tuntemaan itsensä kohtuullisen hyvin, jotta voi tarvittaessa levähtää kun sille on luonnollisestikin tilaa. Vastaavanlaisesti jos kesä ei saa sinua sykkimään mutta talvi saa, nauti täysillä siitä kun olet elementissäsi.

Lue blogimme: Valoa ja seikkailumieltä kaamosaikaan

Luonnonkierron seuraaminen ei pelkästään lisää omaa itsetuntemusta, se voi lisätä myötätuntoa toisia kohtaan sekä herättää uudenlaisen kiinnostuksen seurata ympärillä elävää muuta eliökuntaa – metsän eläimiä, kasveja ja puita. Syklisyyttä ja erityisesti luonnon rytmejä seuraamalla opimme parhaiten sen, että olemme yhtä koko luomakunta, emme erillisiä. Juuri tätä yhteyttä me tarvitsemme jotta oppisimme todella arvostamaan luontoa ja sen eliöitä.

Joogaopettajan vinkit kaamosaikaan

vuodenajat-syksy-jooga6

Kylmyyden keskellä on normaalia tuntea eriasteisia muutoksia selän ja lantion seudun hyvinvoinnissa. Kylvettämällä jalkoja, hieromalla jalkopohjia sekä käyttämällä villasukkia, voi säästyä turhilta vilustumisilta.

Myös alaselän lämpimänä pitäminen, on hyväksi munuaisille. Veden elementtiin liittyy juuri munuaiset ja virtsarakko. Myös lempeä liike lantion seudulle, kevyet ja kenties pitkäkestoiset eteentaivutussuuntaiset venytykset ja maltilliset tuetut selän taaksetaivutukset ovat loistavia itse hoidollisia menetelmiä.

Yin-jooga, äänimaljarentoutukset ja jooga nidra ovat erinomaisia tapoja lisätä elinvoimaisuutta. Levon jälkeen näet ja tunnet selkeämmin, mihin omat voimavarat riittävät, ja yhtälailla lepo palauttaa rasituksesta.

Näitä aiheita ja teemoja Kirsi yhdistää myös joogaopetukseensa. Löydät Kirsin joogatunneista tiedot löydät Instagramissa @kirsitikkajooga ja Facebookissa Kirsi Tikka Yoga.