Saimme kunnian jututtaa luontokuvaajaa Eeva Mäkistä, joka ihastuttaa upeilla kuvillaan Suomen luonnosta. Eeva kertoo meille, miten hänen suhteensa luontoon on muuttunut valokuvaamisen myötä ja miksi some kannattaa välillä unohtaa kokonaan. Lisäksi Eeva jakaa vinkkinsä luontokuvauksen aloittamiseen.

Vaikka kuvaustyöt, hirsitaloprojekti ja Lily-koira pitävät Eevan kiireisenä, on elämä rauhoittunut huomattavasti siitä lähtien, kun naisen tie vei pari vuotta sitten Kuusamoon. Alun perin Limingasta kotoisin oleva Eeva on asunut elämänsä aikana Meksikossa sekä Helsingissä ja viettänyt paljon aikaa myös reissun päällä kameransa kanssa.

Matkavalokuvaus vaihtui pikkuhiljaa luontokuvaukseen kotimaassa, kun jatkuva matkustaminen ei istunut enää naisen arvoihin. Oma juttu löytyikin yllättävän läheltä kotimaasta ja sen lumoavasta luonnosta. 

Tietoisuus ilmastokriisistä ja maailmantilanteesta lisääntyi, ja tajusin että en voi enää jatkaa matkustelua samalla tavalla. Jotta pystyin jatkamaan kuvaamista ja tehdä sitä entistä enemmän, tuli kuvauskohteiden löytyä lähempää.

Luonto on ollut aina läsnä pieneltä paikkakunnalta kotoisin olevan Eevan elämässä. Hän varttui luontoihmisten ympäröimänä ja peruserätaidot karttuivat partiossa. Varsinainen käännekohta oli kuitenkin vuoden kestävä eräopaskoulu, jolloin palaset loksahtivat kohdalleen ja retkeilyyn löytyi lisää varmuutta.

Opin todella paljon vuoden aikana. Totesin, että ne taidot jotka on pienenä tyttönä partiossa hankittu, eivät enää riittäneet ja tuntui että retkeilystä puuttui tietty itsevarmuus.

Eeva sai opinnoista myös uutta pontta valokuvaamiseen, sillä pääasiallisesti ulkona vietetty vuosi mahdollisti Suomen luontoon ja sen valo-olosuhteisiin tutustumisen aivan uudella tavalla. Eeva onkin oppinut tunnistamaan omalle valokuvaustyylilleen otolliset olosuhteet sekä ajan että sään suhteen. Hän kuvaa mieluiten yöllä tai aamulla, ja kehottaakin jokaista valokuvauksesta kiinnostunutta pohtimaan mitkä olosuhteet sopivat omaan tyyliin. Eevalla on kalenterissa tiettyjä ajanjaksoja, jotka kiehtovat häntä vuodesta toiseen.  Helmikuun kirkkaiden pakkasöiden lisäksi nainen mainitsee hieman yllättäen marraskuun:

Joka marraskuu on muutaman päivän kestävä vaihe, jolloin on äärimmäisen kaunista. Pakkanen on kova ja ilma kirkas, usva leijailee laaksoissa ja niiden yläpuolella paistaa aurinko. Marraskuussa on yleensä muuten melko harmaata, mutta kun tämä vaihe tulee, niin pari päivää on poikkeuksellisen kaunista. Se tuntuu kuin varaslähdöltä talveen.

Aina ei kuitenkaan inspiraatiota löydy – ei myöskään ammattivalokuvaajalla, jonka unenomaiset otokset ihastuttavat kerta toisensa jälkeen. Eeva on oppinut hyväksymään, että tulee kausia, jolloin valokuvaaminen ei vaan inspiroi, ja silloin hän ei yksinkertaisesti koskekaan kameraan. Vuosien saatossa Eeva on oppinut itselle sopivaa työskentelyrytmiä ja ymmärtänyt että aina ei tarvitse olla kuvaamassa. Usein kamera jääkin kokonaan kotiin, kun Eeva suuntaa ulos. Siitä pitää huolen myös Eevan koira Lily.

Urani alussa ajattelin, että täytyy olla koko ajan menossa. Nyt olen oppinut hahmottamaan mikä on oma kuvaustyyli, ja milloin on ylipäätään mahdollista saada semmoisia kuvia, jotka tukevat minun kuvamaailmaa-, ja tarinaa. Nykyisin tiedän, milloin minun kannattaa olla kuvaamassa ja milloin sohvalla katsomassa elokuvaa.

Some on muuttanut sekä ammattivalokuvaajien että harrastajien arkea. Eeva summaa somen vaikutuksia luontokuvaajan työhön hyvässä ja pahassa:

Somen kautta yleisöä on hyvin saavutettavissa, ja samalla kilpailu on lisääntynyt. Luontokuvauksesta on tullut trendikästä – välillä se on jopa hieman pelottavaa. On kuitenkin hienoa, että on ylipäätään yleisöä ja mahdollisuus vaikuttaa ihmisten ajatuksiin luonnosta ja kannustaa heitä ulkoilemaan.

Eeva haluaa uskoa, että upeita kuvia katsoessaan ihmiset tiedostavat myös luontoon liittyvät epäkohdat kuten ilmastokriisin ja luontokadon. Hän toivoo, että luontokuvia jakamalla hän voi kannustaa ihmisiä lähtemään ulos ja samalla suojelemaan ja arvostamaan ympäristöä.

Valokuvien ottamisesta ja jakamisesta on tullut somen ja yhä parempien kännykkäkameroiden myötä entistä helpompaa. Instagramin kuvatulva on loputon, ja lukuisten inspiroivien tilien joukosta voi olla vaikea erottua. Aloittelevan kuvaajan oma tyyli voi helposti hukkua loputonta kuvatulvaa selatessa. Tähän Eevalla on selkeä vinkki: sulje some hetkeksi kokonaan. Somen selaamisen sijaan Eeva kannustaa etsimään hukkunutta inspiraatiota perinteisemmistä paikoista. Tätä tapaa käyttää myös Eeva itse kun visio tuntuu olevan hukassa.

Suosittelen ihan katsomaan vaikka lehtiä, kirjoja, ja myös vanhempiakin kuvia ja tekemään itselle unelmakartan tyyppistä hahmotelmaa siitä, mikä miellyttää omaa silmää ja arvomaailmaa. Siitä kautta voi lähteä hakemaan sitä omaa juttua, sen sijaan että ainoastaan selaisi mitä muut tekevät tällä juuri hetkellä.

Eevan mielestä aloitteleva kuvaaja voi päästä nykyään hyvin alkuun ilman kalliita varusteita. Riippuen tavoitteesta sekä kuvien käyttötarkoituksesta, kännykkäkameralla voi päästä pitkälle, sillä puhelimet on varusteltu nykyisin niin laadukkailla kameroilla. Aloittelija voi keskittyä kännykkäkameralla kuvatessa esimerkiksi sommitteluun ja tarinankerrontaan. Jos tavoitteena on tehdä kuvaamisesta ammatti, Eeva kehottaa tutustumaan kameran tekniikkaan ja sen toimintaan kuitenkin syvällisemmin.

Suomen luontoa kiertänyt Eeva ei osaa nimetä suosikkikohdettaan. Talvella hän kuvaa mielellään Kuusamon alueella sekä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, muita mieluisia kohteita ovat muun muassa kesällä Oulangan kansallispuisto ja syksyisin Kilpisjärven alue.

On mahdotonta nimetä yhtä luontokohdetta yli muiden, sillä on niin paljon upeita paikkoja, ja jokainen luontokohde elää vuodenaikojen mukaan

Kuvaajanaisella on myös suosikkikohteita, jotka hän mielellään jättää kertomatta, jotta saa nauttia niiden rauhassa jatkossakin.

Sekä valokuvaajan ammatti, että muutto pohjoiseen on lisännyt Eevan tietoisuutta luontoon liittyvistä epäkohdista sekä muuttanut hänen suhdettansa luontoon.

Luontosuhteen luominen on ollut kohdallani aiemmin jopa hieman valheellista, mutta varsinkin viime vuosien aikana olen hahmottanut kokonaisuutta paremmin. Tiedostan nykyään paremmin sen, mikä todellinen luonnontila täällä on. Se, että tietää enemmän luonnosta on muovannut suhdetta luontoon ja lisännyt arvostusta sitä kohtaan.

Luontokuvauksessa Eeva peräänkuuluttaa vastuullisuutta, ja kehottaa jokaisen luonnossa liikkujan miettimään miten olisi mahdollisimman vähän haitaksi luonnolle. Eeva kokee että valokuvaus ja valokuvat ovat vahva keino ottaa kantaa asioihin, mutta ne vaativat myös tarinan kuvan rinnalle. Eeva toivoo, että voi työllään inspiroida liikkumaan luonnossa ja samalla arvostamaan sitä entistä enemmän.

Tällä hetkellä luontokato on pinnalla, ja toivon että olen saavuttanut myös ihmisiä, jotka eivät ehkä ole tiedostaneet sitä aiemmin niin hyvin. Ehkä hienoissakin valokuvissa voisi alkaa nähdä sitä haurautta ja niitä aiheita, joista puhutaan, kuten vanhoja metsiä ja uhanalaisia eläinlajeja. En halua kuitenkaan että kaikki kuvat liittyvät negatiivisiin asioihin, sillä on niin paljon hyvää. Ylipäätään ihmisten ulkona liikkuminen on upea asia.

Pyysimme Eevaa jakamaan yhden kuvan ja tarinan sen takaa:

Vuonna 2018 kipusin ensimmäistä kertaa tämän vaaran laelle ja laitoin teltan pystyyn lumen keskelle. Pakkasta oli alhaalla laaksossa lähemmäs 30 astetta, mutta olin päätellyt ylhäällä olevan lämpimämpää ja lähdin retkelle. Kuvaaminen yöllä oli ja on edelleen intohimoni, mutta en vielä tuolloin osannut lukea kuunvaloa tai käyttää sitä hyväksi juurikaan. Tällä reissulla tein havaintoja, joita ilman olisi jäänyt monta kuvaa ottamatta. Puolikkaana loistava kuu alkoi nousta illan hämärtyessä ja pakkanen kiristyi. Olin haaveillut kuvista, joissa kuu valaisisi tykkypuita, mutta tähdet silti näkyisivät. En ollut vielä kertaakaan onnistunut siinä ja olin innoissani päästessäni yrittämään taas visioideni kuvaa. 

Juuri kuun noustessa puiden latvojen korkeudelle näin kamerani ruudusta, että valo oli täydellinen. Juuri sellainen, mistä haaveilin. Jatkoin kuvaamista ja hetkessä valo muuttui liian kirkkaaksi. Hetki oli ohi.

Eevan upeita töitä löydät hänen nettisivuiltaan www.eevamakinen.com sekä Instagramista.