Märkäpuku päälle, tossut, hanskat ja huppu, TSEK! Suomisurffarin tunnistaa paksuun neopreenipukuun vuoratusta kehosta ja sisukkaasta asenteesta, joka näkyy niin sinnikkyytenä aaltojen etsinnässä kuin sisuna melottaessa kylmiin myrskytuulen nostattamiin aaltoihiin. 

Nämä “haasteet”, niiden voittaminen ja aaltojen löytäminen pohjolan rannoilta, on ehkä juuri se joka lajissa lopulta kiehtoo Itämeressä surffaavia suomalaisia. 

Joten KYLLÄ, myös Suomesta ja pohjoismaista voi löytää aaltoja surffattavaksi. Pääsimme juttelemaan lisää suomisurffista innokkaan lajin harrastajan Maria Mankisen kanssa. Maria on mukana Suomen Lainelautaliiton toiminnassa ja kannustaa kaikkia kokeilemaan lajia pohjolan aalloissa.

Jutun lopusta löydät myös koordinaatit, mistä löydät Lainelautaliiton Surffibussin tänä kesänä ja vinkit surffauksen aloittamiseen!

LUE MYÖS: Surffaaja on yhtä meren kanssa – mitä muuta kuin aaltoja vedessä luetaan?

Maria Mankinen on 31-vuotias helsinkiläinen surffin eli lainelautailun harrastaja. Maria kokeili surffia ensimmäisen kerran 2008 Ranskassa ja pääsi myöhemmin opintojen ohessa Balilla ja Portugalissa oppimaan lisää. Kunnolla kehittymistä alkoi tapahtumaan Portugalin Carcaveloksesta, jossa asuessaan Maria surffasi päivittäin paikallisten kanssa suositulla beach break* spotilla.

Innostuin heti surffaamisesta. Se oli uudenlainen kokemus! Elementtinä meri ja siellä oleminen aivan oma juttunsa.

Suomessa Maria aloitti aktiivisesti surffaamisen muutama vuosi sitten. Ensimmäiset kokemukset sotkuisissa myrkyaalloissa eivät olleet vielä parhaimmasta päästä, mutta kipinä heräsi ja oli motivoivaa nähdä, että lajille löytyy olosuhteita myös Suomesta. 

Viimeisen parin vuoden aikana Maria on surffannut ainoastaan Suomessa ja pystynyt järjestämään elämänsä siten, että aikaa ja tilaa surffille riittää usein, kun keli nousee. Kaverien kanssa vuokrattu mökki Porista mahdollistaa myös länsi-rannikon aaltoihin melomisen.

Kuuntele juuri julkaistu Flättipäivät-podcast, jossa Maria ja Sointu Mäkelä kertovat lisää surffitarinoita Porin surffikommuunista >>

Maria kuvailee itseään varovaiseksi surffaajaksi. ”Pitäisi ottaa ehkä enemmän riskiä”, hän naurahtaa. Marialla on yksi suomisurffin SM-kisojen ykkössija ja hän innostuu ulkomailla beach break spoteista sekä ”meiningistä” aalloilla shorttilaudallaan. Suomisurffissa kivisemmät rannat ovat tulleet tutuiksi. Suomen keleihin Maria pohtii parhaillaan isomman laudan hankkimista, jotta pienemmistäkin aalloista pääsisi nauttimaan paremmin.

Urheilun ja vakavan “suorittamisen” sijaan, surffaus on monelle harrastajalle intohimo, jopa elämäntapa. Aaltojen saaminen ja niillä surffaaminen on toki lajin ytimessä, mutta surffin vetovoima liittyy varmasti myös yhteyteen luonnonvoimien kanssa ja elämäntavan jakamiseen yhdessä muiden surffaajien kanssa.

Suomen surffiyhteisö on pieni ja tiivis, joten spoteilla tulevat muut vedessä olijat nopeasti tutuiksi. Tänä keväänä Mariaa pyydettiin mukaan myös Suomen Lainelautaliiton toimintaan.

”Olisi hienoa saada enemmän naissurffaajia mukaan lajin pariin täällä Suomessa. Naisten kanssa surffaaminen on ehkä hieman rennompaa, miehet taas sillon tällöin rohkaisevat kokeilemaan isompia kelejä ja vaikeampia spotteja – sukupuolesta riippumatta, kaikkien suomisurffajien kanssa on aina kivaa vesissä”, kiteyttää Maria. 

Suomen Lainelautaliiton kerran vuodessa järjestämät suomisurffin SM-kilpailut ovat myös mahtava yhteisöllinen tapahtuma, jonne Maria kehottaa lämpimästi kaikkia surffista kiinnostuneita osallistumaan tai ainakin tulemaan katsomaan. SM-kisojen “kisaperiodista” eli aikavälistä, jolla ennusteita seurataan ja sopivan kelin tullen kisat järjestetään, ilmoitetaan Lainelautaliiton sivulla ja Instagramissa yleensä kesän puolivälissä

Tosi seikka on, että monesti parhaat aallot löytyvät jostain muualta kuin pohjoismaista – onhan surffaus lähtöisin Havaijin lämpimistä vesistä. Lajin harrastaminen tarkoittaa monelle siis matkustamista maailmalle aaltojen perässä. 

Maria kertoo viimeksi olleensa ulkomailla surffaamassa vajaa kaksi vuotta sitten. Koronan myötä luonnollisesti myös ulkomaille surffaamaan matkustaminen hankaloitui, mutta jo ennen tätäkin Maria surffikavereidensa kanssa oli pysähtynyt pohtimaan matkustamisen vaikutuksia ja ympäristöpäästöjä:

”ensin toki harmitti, kun ulkomaille surffaamaan ei päässyt, mutta näin opin arvostamaan Suomen spotteja ja löytämään aaltoja myös täältä”. 

Ulkomailla surffaamista moni harrastaja ei ole kokonaan valmis lopettamaan, kuten ei myöskään Maria. Kokonaan luopumisen sijaan voisi kuitenkin herätellä ajatusta, josko yksi pidempi reissu vuodessa voisi riittää?  Ulkomaille surffireissua kannattaakin suunnitella myös vastuullisten matkustusvalintojen kautta, miettimällä esimerkiksi matkustustapaa, tuotteiden ja palveluiden kulutusta itse kohteessa. 

Suomessa surffausta Maria kuvailee haastavan mahtavaksi kokemukseksi. Lineupiin* pääseminen on jo suoritus itsessään ja kylmissä vesissä, paksulla märkäpuvulla surffaaminen vaatii totuttelua.

Suomisurffi toimii yleensä onshore* tuulella. Maria kertoo viime vuonna syys-joulukuun olleen parasta surffiaikaa ja löytäneensä yllättävän kivoja aaltoja loppuvuoden aikana. Menneenä talvena Pohjolassa ei kuitenkaan päästy veteen vuoden ympäri, koska meri pysyi jäässä vajaan parin kuukauden ajan. 

Marian löytää vesistä ympäri vuoden, jos vain meri pysyy auki ja keliä (surffia) “nousee”. 

Viime aikoina Maria laskeskelee olleensa muutaman kerran kuussa surffilla – näin “surffikunto” säilyy suhteellisen hyvänä. Surffille hän suuntaa kavereiden kanssa tai joskus myös yksin. “Spoteilla on aina vedessä tuttua jengiä, joten ei tässä lajissa ole koskaan yksin”, kertoo Maria. Surffaamassa hän käy yleisesti surffareiden tiedossa olevilla rannoilla, mutta on myös löytänyt muutaman “secret spotin” retkillään. 

Jos ennusteet eivät lupaa hyviä surffikelejä, vaihtaa Maria surffilaudan pyörään tai kiipeilyvarusteisiin. Myös pohjoisen surffispotit Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa houkuttelevat lähivuosina tätä surffarinaista.

Kuvat: Annamari Jaaksi

Fakta suomisurffissa on se, että aallot nousevat yleensä talvella, syksyllä ja keväällä, kylmillä keleillä myrskyjen yhteydessä. Vesi on siis parhaimmillaan (ja pahimmillaan) muutaman asteen lämpöistä, joka vaatii myös kunnon varusteet. 

Märkäpuku on suomisurffaajan paras ystävä, laudan lisänä! 6 millimetrinen hupullinen talvimärkäpuku pitää surffaajan lämpimänä loppusyksystä alkukevääseen, lisäksi 7 millimetriset tumput ja tossut mahdollistavat vesissä olemisen jopa parin tunnin verran. Lämpimämmillä keleillä Suomessakin pärjää 4-3 mm puvulla, ilman hanskoja ja tossuja. 

Moni kauhistelee kylmissä vesissä tuulen keskelle melomista, mutta Marian mukaan märkkärin vaihtaminen päälle talvella on oikeastaan se “jäätävin” osuus surffia.

Marian kikka onkin vaihtaa puku päälle autossa – pienessä autossa tekniikkaa pitää vähän harjoitella tiukan ja ihoa myötäilevän puvun kanssa, mutta lopulta siihenkin löytää oman tekniikkansa. Viime talvina Maria on myös käynyt säännöllisesti avannossa, joka vaikuttaisi myös auttavan kylmän sietämisessä. 

“Se nousee, kun se nousee”, on surffin SM-kisojen epävirallinen slogan. Surffia ei voi siis suunnitella kalenterin tarkkuudella, mutta voi ennustaa seuraamalla sääennusteista tuulen voimakkuutta, suuntaa, aallon korkeutta ja swellin suuntaa. Useat suomispotit vaativat esimerkiksi +10 m/s tuulen spotille sopivasta suunnasta, jotta aaltojen korkeus kasvaa ja tuottaa surffaukseen sopivia, oikeassa paikassa murtuvia aaltoja. 

Ennusteita oppii lukemaan vain harjoittelemalla ja spotteja testaamalla – näin rannan ominaisuudet ja tarvittavat sääolosuhteet tulevat parhaiten tutuiksi. Hyviä sivustoja surffikelien seuraamiseen ovat mm. Ilmatieteenlaitos, Windy, Aaltopoiju.fi ja Sine Surf App.

Aloittelijan tai ensimmäistä kertaa suomispoteilla surffaajan kannattaa surffata ensimmäistä kertaa Suomen rannikon beach breikeille Hankoon tai Poriin, joiden hiekkapohja on turvallisempi valinta kivikkoisten spottien sijaan. Vaikka täydellisiä aaltoja ei nousisikaan, ovat jo laudan hallinta ja melominen taitoja, joita ei voi koskaan harjoitella liikaa.  

Lainelautaliiton Surffibussi kiertää kesän ajan Suomen rannikon helppoja surffispotteja, joten heidän liikkeitään kannattaa seurata Instagramissa, jos haluaa päästä koittamaan surffausta. Surffibussissa lajin kokeilu on tehty helpoksi – opetustunnin varaamalla saa käyttöönsä laudan ja märkkärin eli kaiken tarvittavan. 

Kannustammekin siis rohkeasti kokeilemaan surffia Suomessa ja mukaan vaikka seuraaviin suomisurffin-SM-kisoihin (katsomoon tai veteen)!

Suomisurffisanastoa:

*beach break – surffispotti, jossa aalto syntyy hiekkapohjan muodoista (muita esim.. point break ja reef break)
*line up – alue vedessä, jossa aaltoa “odotetaan”, tältä alueelta alkaa ”aaltoon melominen”
*onshore ja offshore – tuulen suunnat joko mereltä rannalle tai rannalta merelle, tärkeitä aallon surffattavuuden kannalta

Suomen Lainelautaliiton surffietiketti: ohjeita, jotka jokaisen surffarin, tasosta riippumatta, tulee oppia ja tietää

Kodinkuvalehti 2017: Aino ja Pauliina rakastavat syysmyrskyjä Suomenlahdella: “Mahtava sää surffata” 

Swellbound, Aino Huotari: Suomalaisen Elenan haastattelu surffaamisesta pohjolassa ja ajatuksia surffin ympäristökysymyksistä (englanninkielineni)

VIDEO: tältä näyttää suomisurffin SM-kisoissa